Mie olen koko illan tehnyt valintoja, huoh.
Piti päättää syönkö jädeä tai ruokaa,
helppo valinta,
piti päättää tiskaanko vai en,
työläämpi voitti,
piti päättää laitanko viel näitä nostalgiakuvia,
kyllä,
ilahduttaakseni kahta uskollista kommentoijaani
Tuksua ja Liisaa.
Oootte kyllä niin kivoja,
kiitoksia,
jaksatte kirjoittaa ilahduttavat sanasenne!
Toki muutkin vois!
Kuvat kasvavat hiukan kliksillä!
Alla kuvassa olemme vierailulla pariskunnan luona,
jonka miestä saamme kiittää siitä,
että meitä on lapsuudessamme kuvattu runsaasti.
Hän käytteli kameraa myös työssään rikospoliisina
ja valmisti itse nämä meidän kuvamme.
Lapsirakkaina mutta lapsettomina
me olimme hänelle oivallisia kohteita.
Keskimmäinen veljeni oli heidän kummipoikansa.
Mulla 1-vuotisneulemekkoni.
Pojilla siniharmaat polvihousut ja
ruskeat pässinpökkimät pitkät sukat, muistan.
Äidillä vispipuuron värinen mekko,
jota miekin lainailin noin reilun kymmenen vuoden kuluttua.
Mökillä oman pikkumökkini kupeessa,
ikää seitsemän vuotta.
Neule ja päähine kirkkaanpunaiset valkoisin kuvioin,
hiihtarit mustat tai tummansiniset,
muisti pätkii tässä kohden
näin neljänkymmenen vuoden jälkeen.
Mökkini oli tuolloin vaaleansininen
... vai oliko?!
Aaaah, pikkuvelikin on jo ilmaantunut.
Mökkitunnelmia tädin perheen kesävierailulla.
Pikkuveli on kaapannut kanin syliinsä,
keskimmäinen veli hassutteli usein kuvissa.
Vaaleammat pojat ovat serkkujamme.
Mun mekko oli valkopohjainen vaaleansinisin pikkukukin.
Kouluja on tullut käydyksi!
Rippikoulusta kunnialla suoriuduttu.
Mekko oli todella staili,
upeat leikkaukset,
harmi kun ei näy.
Hieno kangas, hiekanvaalea,
oma suunnittelema,
äidin tekemä.
Tätä leikkausta käytettiin myöhemmin
useampaankin vaatteeseen,
istuvuus perfect!