lauantai 23. lokakuuta 2010

Maalaisromantiikasta hevikonserttiin

Maalaisromanttinen hevimamma,
toivottavasti jälkimmäinen
pitää vielä paikkaansa,
jos ei, niin valitsin vaatteet ihan väärin.

Ole hyvä, Liisa Ihmemaasta!

"Rätei ja lumpui"

On se kumma,
päivät pääksetyksin pyörittelen
"rätei ja lumpui",
samaa intoa riittää vielä yömyöhällekin.

Julkitulleet lukijani ovat harvassa,
olen heistä kustakin saanut jonkinlaisen vision,
useampaa en ole kuuna päivänä tavannut.

Mutta sallitteko
että puen teidät?
Kommenteissa voinette ilmoittaa,
jos asia ei sovi.

Saakoon ensimmäisenä asunsa aktiivisin kommentoijani Tuksu
Wanhasta Mummulasta.
Kliksillä kuva suurenee.

















Ja tietysti myös miehensä Ahti
























Olkaa hyvät!

Tuotokset on valmistettu Polyvoressa.
Sieltä löytyy useita sivuja kuvaleikkejäni.
Kuka onkaan seuraavana vuorossa,
"innokkaimmat" voivat ilmoittautua, hih!

torstai 21. lokakuuta 2010

Valintoja

Mie olen koko illan tehnyt valintoja, huoh.
Piti päättää syönkö jädeä tai ruokaa,
helppo valinta,
piti päättää tiskaanko vai en,
työläämpi voitti,
piti päättää laitanko viel näitä nostalgiakuvia,
kyllä,
ilahduttaakseni kahta uskollista kommentoijaani
Tuksua ja Liisaa.
Oootte kyllä niin kivoja,
kiitoksia,
jaksatte kirjoittaa ilahduttavat sanasenne!

Toki muutkin vois!

Kuvat kasvavat hiukan kliksillä!

Alla kuvassa olemme vierailulla pariskunnan luona,
jonka miestä saamme kiittää siitä,
että meitä on lapsuudessamme kuvattu runsaasti.
Hän käytteli kameraa myös työssään rikospoliisina
ja valmisti itse nämä meidän kuvamme.
Lapsirakkaina mutta lapsettomina
me olimme hänelle oivallisia kohteita.
Keskimmäinen veljeni oli heidän kummipoikansa.

Mulla 1-vuotisneulemekkoni.
Pojilla siniharmaat polvihousut ja
ruskeat pässinpökkimät pitkät sukat, muistan.
Äidillä vispipuuron värinen mekko,
jota miekin lainailin noin reilun kymmenen vuoden kuluttua.
















Mökillä oman pikkumökkini kupeessa,
ikää seitsemän vuotta.
Neule ja päähine kirkkaanpunaiset valkoisin kuvioin,
hiihtarit mustat tai tummansiniset,
muisti pätkii tässä kohden
näin neljänkymmenen vuoden jälkeen.
Mökkini oli tuolloin vaaleansininen
... vai oliko?!























Aaaah, pikkuvelikin on jo ilmaantunut.
Mökkitunnelmia tädin perheen kesävierailulla.
Pikkuveli on kaapannut kanin syliinsä,
keskimmäinen veli hassutteli usein kuvissa.
Vaaleammat pojat ovat serkkujamme.

Mun mekko oli valkopohjainen vaaleansinisin pikkukukin.


















Kouluja on tullut käydyksi!
Rippikoulusta kunnialla suoriuduttu.

Mekko oli todella staili,
upeat leikkaukset,
harmi kun ei näy.
Hieno kangas, hiekanvaalea,
oma suunnittelema,
äidin tekemä.
Tätä leikkausta käytettiin myöhemmin
useampaankin vaatteeseen,
istuvuus perfect!

Nostalgiaa ja geometriaa




















Mun piti skannailla ennennäkemättömiä lapsuuskuvia,
vaan just virta hyytyi koneessa ja
piuha oli toisessa kerroksessa,
en lähtenyt ramppaamaan portaissa,
joten tyydytään näihin.

Edelleen 50-luvun puoliväliä.
Isoveljet sallinevat nämä julkaisut,
pikkuveli ei ollut vielä syntynyt.























Lapsuuteni ensimmäisen kodin talo on vielä pystyssä.
Ehkä ovi ja portaat on vaihdettu useampaan kertaan,
mutta yläkuvan oviaukko on alakuvan oikeanpuoleinen edelleen.















Himoitsemiani geometrisiä laskutehtäviä tulostelin kunnon pinon,
ei pääse aivosolut rappeutumaan,
ihanaa päättelyä ja pohdintaa.

tiistai 19. lokakuuta 2010

Laitetaan lisää























Jatkukoon sit tämä kuvalinja ...
Pike 2,5 vuotiaana

Perinteinen merimiespuku,
vuosi on 1956.
Kun 60-luvun lopulla tulivat minihameet muotiin,
mä löysin tämän ja mahduin siihen
sekä tietty käytin myös.

Edellisen kommenttiin ...
Valitettavasti mulla ei ole tuota edellisen postauksen neulepukua tallessa,
luulen että se annettiin jollekin sukulaislapselle.
Äitihän oli taidokas tekemään kaikenlaisia käsitöitä.
Meillä kaikilla neljällä oli tuontapainen neulevaate
kaksivuotiskuvassa. Ainoana tyttönä mulla mekko,
pojilla polvimittaiset housut ja pusero.
Neuleen pohjaväri oli sinapinkeltainen.

Ja tästäpä juontuu eräs vaate mieleeni.
Hetkinen lähden kaivelemaan kuvatiedostoja ....

No niin, tässähän tämä!
















Tämä vaaleanpunainen mekko oli mulla tallessa lähes näihin vuosiin.
Sitten se mystisesti katosi. (Ei ullakon koitkaan voi syödä vaatetta niiin totaalisesti.)
Sen käyttäjä oli mun vauvanukkeni,
jolle siis viime vuonna kudoin uuden vaatteen.
Mun aidot alushame ja alkkarit sillä vielä on.

Ja jälleen kuvatiedostoihin .....
Kas tässä























Mulla on sellainen kutku,
että nämä kuvat on olleetkin edellisessä blogissa,
vaan haitanneeko mitään.

Ja muihin aiheisiin ...
Isi toi äskettäin pikkumiehen varustekassit,
äiti tuo huomenaamulla varsinaisen pikkumiehen.
Ja sitten he lähtevät papan ja Marskin kanssa syyslomalle ihan miesten kesken.
Mahtanee olla mukavaa,
mummeli jää ahertamaan töihin.

maanantai 18. lokakuuta 2010

Kuva kuiteski



















Ei niin millään, ei vaikka kuinka,
meinaa tulla tänne mitään.
Töissä on paljon puuhaa,
kotona taas väsyä.

Tulla tupsahtipa pikku-Pike kuitenkin,
syksyllä 1954,
kun en muuta nyt keksi.

sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Koukuttunut

Olen koukuttunut Polyvoreen.
Värkkäyksiäni löytyy täältä.
Alaspäin rullaten löytyy kaikki
sivua kääntäen.
Joihinkin kilpailuihin olen ottanut osaa,
hauskaa.
Etusivun kuvankin tein siellä.
Ja menenpäs jatkamaan...