tiistai 9. lokakuuta 2012

Vuodet vierii

9 vuotta on pikkumies meitä ilahduttanut veikeällä olemuksellaan.
Eikä se veikeyteen jää, hän on rakastettava, ihana, hauska, fiksu, söpö ja paljon paljon muuta.







































Juhlien aihe oli päivänsankarin valitsema, tietysti.




keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Toistoa


Arjen ollessa samaa puurtamista,
eipähän tännekään mitään erikoisempaa kirjoitettavaa ole.

Syysvärejä ilmaantunut jo villiviiniin,
joka kituu ja kituu vuodesta toiseen varastonpäädyssä.
Joitain uusia versoja se yrittää maasta kesäisin,
mutta kovin aikaisin ne loppukesästä jo nuupahtavat.








































Nyt aidanne on tukiraudoitettu ja hyvä tuli.
Toivoa sopii, että harvan rakenteensa ansiosta,
tuo ei lumenheitosta ole moksiskaan.

Täällä pohjoisessahan on mietittävä tarkkaan
mitä mihinkin laittaa, kun se talvi ja lumilastit tulevat jokatapauksessa.
Siirtelin alapihalla pari lumiangervoa (ei näy kuvassa),
olivat jääneet jo niin puiden (naapurin) varjoon.
Japaninangervon jätin vielä paikoilleen,
olivat aiemmin samassa ryppäässä.
Siinäkin hommassa piti zoomailla tarkkaan tulevat lumipenkkojen paikat,
ajoreitit varaston perälle peräkärryn kanssa,
Marskin ulkoilunarut ja niiden ulottuvuus jne. jne.
Vaikka siirtämisen tein huitaisten,
raaasti pusikkoa typistäen,
pienellä alueella juuristoa,
näyttävät pensaat vaan innostuneen vai
iloitsevatko saamastaan valosta jo nyt.





























Puupino odottanee varaston takana vuoden tai kaksi
kuivumistaan ennen kellariin pääsemistä.
Huomenissa huputamme kauniit halot.
Kiitos (toisen) naapurin halun valoistaa pihansa (jaettiin puut puoliksi) ja
pojan ahkeran sahankäytön sekä parin hakkomiehen myös!































































Perhosreppana viihtyi lähes koko sunnuntaipäivän ulko-oven tuntumassa.
Toinen takasiipikin on jo hieman repsahtanut.

Niin on kukatkin.
Suunnittelin, että kerään noita valkoisten kuivakukkien siementöjä talvehtimaan.
Josko niistä saisi siemeniä kevääksi.
Muista kuinka äitini teki sitä aikanaan.
Kesämökin keittiön kaapiston päällä oli rivi Sirkku-sokerilaatikoita ja
niistä kuului väliin mystinen poksahtelu.
Myöhemmin tajusin,
että jotkin siemenet siellä vaan "kypsyivät".









maanantai 17. syyskuuta 2012

Pilarin vierestä







































Siinä se nyt on!
Pilari, jota olen etsinyt jo pitempään.
Ei tuollaisia täkäläisistä kaupoista löytynyt,
piti mennä merta edemmäs kalaan.
Aika hintava se oli,
mutten voinut vastustaa,
vieläpä viimeinen kappale kaupassa.
Japanilaislyhty on meillä ollut jo vuosikausia.

**********
Tulipahan tehtyä,
yläkerran ja käytävän ikkunoiden rapsutus ja maalaus ehtaan kuntoon.
Oli siinä urakkaa,
kaikkineen neljä tiukkaa vapaapäivää aina silloin kun sellainen oli,
siis pikkuhiljaa valmistui.
Olin päättänyt,
ettei elokuisella lomaviikolla minnekään lähdetä
jollei tuo urakka olisi valmis,
oli se!










































Olimme lomaviikolla "siellä" ja sehän oli sitä samaa tuttua,
mutta väkeä oli vähän turhan paljon ja ei välttämättä kaikki niin mieluisia.
Siirryimme sitten "sinne" ja siellä oli ihan odotettua, mukavaa rentoilua,
mutta shortsikelejä ei enää pidellyt.

Ja lopuksi menimme katsomaan "tuonne" (kuva yllä).
Paikka on uusi ja olemme suunnitelleet käydä siellä tutustumassa.
Aluksi mua ärsytti muutama asia ja totesinkin miehelle, etten tästä tykkää.
Myöhemmin pyörsin jo sanomiseni.
Ymmärrettävää siellä oli hieman keskeneräisyys ja rakennushommat.
Mutta mua ärsytti suunnattomasti kun meren läheisyys ei ollenkaan näkynyt,
ainoastaan tuntui kamalana tuulena.
Tuuli olisi ollut ihan siedettävää,
jos ikkunoista olisi avautunut upea merimaisema!
Toivottavasti perkaavat hieman enemmän tuota rantaa ja pusikoita näkymien edestä.
Ja autopaikka, jonka valitsimme meni ihan pieleen.
Odotin, että se olisi ollut hyvä koiran kannalta,
vaan eipäs sillä laidalla ollut mitään reittejä luontoon,
vaan meidän oli mentävä aamupisuillekin aina ensin koko pitkän alueen läpi, huoh.
Lähtöpäivänä sää oli jo mukava, rauhoittunut ja aurinkoinen.
Päätimme, että emme heitä paikkaa mielestämme,
vaan seuraavalla kerralla sijoitumme toisaalle, portin läheisyyteen,
josta löytyikin hyviä kävelyreittejä.
Siellä tuntui vähemmän tuuliseltakin.

*************

Ollaan mietitty myös suojaa grillaus- ja ruokapaikkamme  kadun puoleiselle osuudelle.
Koska se ei ole ihan lähellä katua ja noita puitakin siinä on,
en ole pitänyt asiaa tarpeellisena,
mutta mies on.
On mulla ollut muutama ehdotus, mutta ne eivät ole menneet läpi,
mm. valmiista korkeista rima-aitauksista sellaiset neliö- tai kolmiomaiset "pilarit".
Miehen ehdottamaa perinteistä rima-aitausta en ole halunnut.
Nämä (kuva alla) löytyivät samalla kun pilarikin!
Vielä nuo lisätuetaan varmuuden vuoksi rautatangoilla maahan ja toisiinsa.
Mikään ei ole kamalampaa kuin retkottava aita! ... Jaa, on sentäs!











































Tämä kesähän oli sellainen että sitä vaan odotti ja odotti,
muttei se koskaan tullut,
keväästä siirryttiin suoraan syksyyn.
Ja miehän en syksystä pidä,
paitsi parina aamulenkkinä viikko takaperin oli sellainen sää,
että jopas mua viehätti.
Taivas oli toisaalla tosi mustanpuhuva ja toisaalla aurinko pilkisteli kirkkaasti luoden tummiin pilviin valkaistut reunat, komeeta ja kaunista. Lämmin etelätuuli leyhytteli kasvoilla mukavasti.
Jos työt eivät rajoittaisi vapaa-aikaa,
niin olisimme tehneet koirulin kanssa piiiiitkän lenkin ja sen jälkeen olisin tarttunut taulupohjaan ja pensselihin.
Ajatus ja visio jäivät kutittamaan kovasti, jahka sitten kun kerkiän.

*************

Odotus mielessäni on myös tämä syksy jatkunut.
Vuosikausia, kymmeniä vuosia, ovat käsivarteni olleet kivuliaat ja heikkovoimaiset.
Liki kolmekymmentä vuotta sitten niiden avuksi tehtiin kevyempi leikkausoperaatio,
sekin auttoi aikanaan paljon.
Keväällä sovimme kirurgin kanssa, että melko radikaali leikkaus tehtäisiin syksyllä,
arvioitu aika olisi ensi kuussa, hoitotakuun merkeissä.
Leikkauspäivää ei vielä ole ilmoitettu, toivottavasti ei kovin myöhään mene.
Operaatio auttaisi mua monessakin mielessä,
mutta sehän selviää sitten. Odotellaan, odotellaan...

Mun sydämen rytmihäiriöthän on nyt tutkittu kovinkin tarkkaan ja
sydän erittäin terveeksi ja toimivaksi havaittu,
kuntokin on hyvä 98/100, sentään tupakoiva vanhahko täti-ihminen sentään.
Muuta selitystä eivät lääkäritkään ole keksineet häiriöihin kuin nuo käsien jatkuvat kipuilut.
Toivottavasti rytmihäiriötkin rauhoittuvat ed.m. leikkauksen myötä.
Jo tieto sydämen kunnosta helpottaa suunnattomasti,
häiriöiden tullessa ei tarvitse "pelätä" saapuvaksi mitään isompaa kohtausta.
Ja onhan mulla nyt tarvittaessa otettava lääke "rytmeihin".












































Kyl mie sit oon tykästynyt noihin kuivakukkiin!




sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Loma lipsahti jo ...






















... vaan ei aivan kaikki päivät, viikko on vielä odotuksella.

Lomahan alkoi perinteisesti mökillä kokkotulilla makkaraa paistellen varsin leppoisissa mielin.
Olipahan koko yön telkkukin auki ja väliin heräsimme katselemaan juhannusjunan kulkua.
Enpä voi kehua kaupunkimme osuutta ohjelmassa, höh ... itsekö pitää kaikki keksiä!
Olisihan meillä ollut vaikka mitä mukavaa ja aiheeseen liittyvää esitettävää vaikka aamuyöstä olikin kysymys!!!

Marski oli tietysti juhannuksenvietossa mukana, ainakin makkaroiden, lokkien ja sorsien tiirailussa.































Viikon vietimme kolmistaan koiruli mukaanlukien jo vakiintuneissa paikoissa Pohjois-Savossa.
Sitten hakasimme pikkumiehenkin mukaan ja valloittavassa seurassaan olimmekin seuraavat pari viikkoa reissun päällä.






























Kalasteltiin monin muodoin ...































Tätä ei nyt enää voisi sanoa kalalammeksi!

Lomalle lähtiessä se oli täyttynyt salaattirivejä myöten ja viimeisenä lomapäivänä se oli täytettävä loppuun.
Reunaman kasvit olivat hujahtaneet kolmessa viikossa niin pitkiksi ja kiitos kovien merituulien,
ne kaikki makasivat uusien perennojen päällä,
jotka laitoin just ennen lomaa.
Eipä siinä muu auttanut kun siirrellä osa istutuksista tuohon keskelle, paremmille paikoille.

Valkoinen "tomu" salaattien ympärillä on ruisjauhoa!!!
Etanat ovat myös ihastuneet viherruokaani ja muistin joskus kuulleeni,
että "jauhoaita" estää niiden kulun eväiden kimppuun, tukahtuvat jauhoihin.
Tiedä häntä, ainakin muutamina ensipäivinä on auttanut.
Entäs sitten kun kastuvat tai jauhoista tykkäävät öttiäiset löytävät apajat?!
ps. Ruisjauhoja siksi, että se oli lähes ainoa jauho mitä meiltä löytyi ja
päiväys oli vanhettunut ... sellainen jauhopeukalo meillä täällä emännöi!

Kiviksi olin suunnitellut vanhoja tiiliä mökiltä,
mutta laiskuus voitti, puutarhakauppa oli lähempänä.

Mieskin kehaisi lopputulosta, on kuulemma niin mun näköinen ...
olen samaa mieltä!








sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Kukkia ja vain kukkia





























Kalalampikin alkaa pikkuhiljaa täyttyä.
Viime vuonna laittamani perennat pärjäsivät talven yli hyvin
ja tänään laitoin muutamia lisää
sekä salaattien siemeniä ja sitruunamelissaa.
Seuraavaksi pitäisi laittaa tuohon keskelle jonkinlainen oleskelupohja,
olisiko ne vanhoja tiiliä mökiltä?!
Ja siihen sitten jonkimoinen pilari ja jakkara!!!

Tänä vuonna ihastuin noihin kuivakukkiin,
eka kuvassa daalian kanssa.
Niitä tuli myös haudoille.

Mihinkä upposi ne ostamamme kymmenen säkkiä multaa?
Kuinka paljon multaa ostavat todelliset kukkien kasvattajat?!





keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Pitkästä aikaa ...

Hups heijaa, kuvat tulivat just väärässä järjestyksessä.
Sen se teettää kun taukoa pitää
ja muutenkin tämä blogspotin tekoilme on muutunut.
Piti laitta Crome, kun muuten en todellakaan saanut tätä blogia toimimaan ...
tai enhän mä sitä laittanut vaan mun kiltti veli.


























Joka tapauksessa tämä xxxl:n kokoinen neuletakki on valmis,
oli kiva tehdä.
Väri on kuvissa väärä,
se ei ole noin harmaa vaan huomattavasti ruskeaan sävähtävä.
Ja kun lankaa jäi,
syntyy parastaikaa myös vastaavanlainen slipoveri.







Ja pikkumiehen auto odottelee leikkijää.
Muutama lisävaruste on kuitenkin löytänyt paikkansa kevään aikana.



























Ei ole uusin ajopelimme tuliterä auto,
vaan tällainen lihasvoimalla kulkeva.
Mies on halunnut tätä jo pitkään ja
vihoviimein löytyikin.



























Marskin kevätposeeraus,
jopa aurinko häikäisi silmiä.
Tänään olikin tuo paiste ihan on-off-linjalla,
mutta kylmää, niin kylmää.




























Pari viikkoa sitten näkyi vielä joitakin lumikasoja,
enää ei.
Krookukset kukkivat nopsaan ja lysähtivät vieläkin nopeammin.
Nyt on näiden vuoro.
Mitään kesäkukkaa ei voi vielä edes ajatella meidän tuuliselle pihalle.
Koivun lehdykäiset ovat kynnenkokoisia jne....



keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Blogspot ei vastaa ...

Todella ongelmia blogspotiin pääsyyn,
en jaksa taistella tämän kanssa ....
siis paussia pitää!