keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Autokaupasta ideaan - From Car Shop to Inspiration








Siinä se nyt on, pikkumiehen komea pipariautokauppa!

Myynnissä näyttäisi olevan Opelia, Mitsubishiä ja Kiaa.
Kauppiaskin siinä leveästi hymyilee, myhäilee,
on mahtanut tulla hyvät autokaupat.

Asiakaskin oli, mutta siitä tuli vahingossa kuusi, hui!






































































Mummelin Kiakin näyttää olevan huollossa.

Alla mummelin mielestä makoisin kohta rakennuksesta.









































Talosta kuva sisävaloineen ei oikein onnistunut,
siellä palaa paristokynttilä.

Just saatiin rakennelma valmiiksi,
kun pikkumiehen isä tuli hakemaan poikaansa.
Lähtivät piiiitkälle viikonloppureissulle hiihtämään ja laskettelemaan.
























Se löytyi, meinaan se jatkoroikka ja
niinpä risuvalotkin pääsivät loistamaan.
Pikkukatajan valot olivat puolipimeitä ja mies haki uudet.

Jokainen voi nähdä, ettei meillä täällä pohjoisessa ole lunta ripausta enempää,
toisin kuin etelässä.









































































Jäälyhtyjä kun saa näin valmiina,
niin johan piti pari hankkia.

Mies vei itsenäisyyskynttilät haudoille sotiemme veteraaneille, isillemme.




























































Kysymys kuuluu, mikä kukka?

Oikeasti tällä on tosi kauniit kukinnot.
Vaan miepä söin sen.
Ja samalla sain uuden idean,
arvannettekin ... tauluun.

Oli muuten makea greippi, niinkuin infokyltissä luvattiinkin.
Tuo oli testiostos,
tänäänpä niitä ei enää näkynyt,
olisin ottanut useita.








































sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Valko-puna sunnuntai - White-red Sunday





























Kyntteliköt asettuivat yläkerran ikkunoihin.
Valkoinen hätyrä peittää maan,
mutta ei tuota voi edes lumeksi sanoa,
valaisee kuitenkin.
Yhdet "oksavalot" saimme pihallekin lisää asennettua,
kun pitkään "hyvässä tallessa" ollut jatkojohto löytyi.
Valoverkkoja kaksin kappalein oli puolipimeinä ja
ne joutivat suoraan roskiin, ehkä mies muistaa ostaa uuden.









Ja ystävämme Marski on jokaisessa liikussamme mukana,
varsinkin pikkumiehen huone on aina käytävä tutkailemassa.
Mittailin hyllyä sänkynsä päälle,
kun pikkumiehellä on niin paljon rompetta,
varsinkin niitä pienoismalleja alkaa olla ja
nehän eivät oikein lelukopassa pärjäile.

Päivälenkillä pohdin taas, niinkuin aina tässä vaiheessa pakkasia,
kuinka pärjään kovemmilla kelillä.
Nytkin oli tuhti kokoelma vaatetusta päällä.
No, ei kyllä palellut,
otimme lenkkimme rauhallisesti raittiista ilmasta nauttien,
tosin naama meinasi jäätyä vastaisessa itätuulessa avoimissa siltapaikoissa.
















































Ja mitäkö tänään söimme!
Maksaa, se on erityisesti mun ja vähän miehenkin, herkkua,
runsas määrä kuulotettua sipulia höysteenä, plus meidän "potut", salaatti.
Tiedän tiedän mitä maksa naudassa ja kaikissa nisäkkäissä toimittaa!









































Marski odottaa iltalenkille pääsyä,
mies on valmistautumassa jo kuistin puolella.

Ja mie asettaudun viikon kohokohtaan telkkuohjelmien suhteen.
Lasit silmille, kuuma glögi kätten ulottuville ja puhelin äänestystä varten,
kolme viestiä lähetin.

































































Rennot kotivaatteet yllä ja
vähintään yhtä rento asento.

Suosikkini ei jääne epäselväksi.
Fiilikseltään olivat rennompia kuin voittajat.
Ja muhun upposi huomattavasti enemmän se sexy freestyle
kuin toisten hikihumppa.






































































Olkkaria sohvasta ja telkkukulmasta käsin.








Verkosta villaan - Net and Wool

Tästä hämähäkin seitistä sainkin mielestäni oivan ajatuksen,
yhden niistä monista monista ideoista.
Ja koska en itse sitä aio toteutta, voinenkin sen tässä kertoa.
Sen lisäksi että virkkausta voisi levittää kuvanlailla oikeiden hämisten ihmetykseksi kodin nurkkiin,
niin mahtais olla komeeta, kun tällaisia virkkaisi ohuesta hopea- tai kultalangasta
ja koristelisi seiteillä keväisen lehdettömän pikku puun.
Siinäpä ne voisivat yhdessä odotella vehreyden aikaa.
Visiossani ne näyttävät kivalta,
ehkä hieman tyylikkäimmiltä kuin ne kirjavan kukikkaat virkatut "puusukat",
joita on näkynyt. Tosin on nekin hauskoja piristeitä luonnossa.






















Ja koska mun ajatukset juoksevat jatkuvaa ketjua toisesta toiseen juontuen,
niin tuo kultalanka ajatus syntyi, kun eräs asiakas tässä yhtenä aamuna kertoi käyneensä kutojan paratiisissa.
Missähän sellainen on, utelin. Hän kertoi innoissaan paikasta nimeltä Kippovalimo Böök.
Sehän ei ole edes kaukana, Simossa, parinkymmenen kilsan päässä Ouluun päin.
Lienen itsekin yrityksen kyltin nähnyt, mutten takuulla ole sitä mitenkään lankoihin liittänyt.
Vaikuttaa, että valikoima on hyvä ja hinnatkin varsin kilpailukykyisiä. Onko?
Nyt vain on ikävästi, että tuonne paratiisiin mulla ei ole mitään asiaa,
en kertakaikkiaan ehdi mitään kudoskella.

Toisaalta mua houkuttaa luomuiset saaristovillalangat Elsan Lempituolista!

Niin tai näin! Neule on ollut tarpeen töissäkin.
Varsinkin tänään kun lauantaisin on enemmän pelkkää seisomatyötä,
kun tavaraa ei tule ja sen roudaaminen on vähäisempää.
Kivasti porukkaa olikin liikkeellä.
Viereisellä torilla oli joulumyyjäisiä niin tänään kuin eilenkin.
Varsinaiset joulunavajaiset olivat eilen ohjelmineen ja voi niitä viluisia osallistujia ja katsojia.
Vaikka pakkasta ei ole ollut kuin rapeat kymmenen,
niin aivan mielettömän kylmä, itäinen viima on viritellyt kaupunkimme katuja.






























Aamulla ehdin räpsäistä muutaman asukuvan.
keskimmäinen on jokin huti,
mutta mielestäni näytän siinä niin pikku-Pikeltä!






























Neule, paita, farkut ja vanha huivi ovat tietysti Seppälästä.



lauantai 1. joulukuuta 2012

Lainattua - Borrow









































Tässä kuvassa on ihanat sävyt,
tunnelma myös,
itämainen, boheemia.

Kaikka kuvat on lainattu Bohemian Homes sivuilta

Tuoli kelpaisi oitis vaikka tähän huoneeseen!



































































Entisaikaa, tätä aikaa?
yllä Mehicoo!
alla American cowboy-girl!












































































Oi kuinka viihtyisää!
Mahtavat kaakelit!










































Jos meillä olisi korkeammat ovet tai ...
lyhyempi isäntä,
niin ehdottomasti virkkaisin näitä karmeihin,
ehkä teenkin ... portaikkoon!!!



torstai 29. marraskuuta 2012

Pipari-autokauppa - Ginger Cookie- Car Shop






Suu täynnä vihreää mömmöä, hauskaa! tuumaa pikkumies.

Tietysti hän tutkii kaikki käteensä sattuvat autolehdet ja
kun tämä osui silmiinsä, kysymys kuului:
- Tehdäänkö mummeli tällainen piparkakkutalo!?
 - Katsotaan sitten!
En kuunaan ole piparkakkutaloa tehnyt, enkä ehkä pipareitakaan, ehkä kerran ... vahingossa.

Tänään tuli sitten inspis ja ostimme tarpeita.
Osaaminen ei meitä askaruttanut.
Autoliike, autot, myyjä, asiakas ja muu rekvisiitta jäähtyivät kuistilla.
Nyt ne ovat kappaleina kaapissa ja odottavat uutta inspistä ja sopivaa yhteistä aikaa.

Tästä saisi Delta Auto lähettää meille sponsorointiavustusta ja
entäs kun se on valmiina, toinen Kia pihalle kiitos!

















































Yksi vuotias ja
kaksi ja puoli vuotias Pike






























Alaston totuus - Naked Truth -juttuja on näkynyt blogeissa, ne ovat ihan kivoja.
Niinpä tässä suoraan saunasta Pike 59 vuotta.

Paljon on sattunut viime aikoina korviini juttuja, ainakin radiosta, naisten vanhenemisesta ja
huolesta ulkonäkönsä puolesta.
En ymmärrä, kaikkihan me vanhenemme ja
tietty se näkyy, mitä sillä on väliä!
Mie ainakin olen tyytyväinen kuvajaiseeni,
tärkeintä on terveys!





























Sailan Saaripalstalla oli Joulutunnelma-haaste.
Mua ei ole haastettu, mutta koska miekään en ole jouluihminen,
yritän löytää vastauksia kysymyksiin, mielipidehän on joka tapauksessa.


1. Lempijoulukukka
Joulutähti valkoisena. 
Hyasintti haisee liian voimakkaasti ja
amaryllis on liian haasteellinen mun hoitotaidoille. 


2. Joululaulu joka virittää joulutunnelmaan
On yksi mutten nyt muista sitä. Sen kuuleminen iskee aina ja palauttaa mieleen,
jollakin tapaa surullinen se on.


3. Tätä jouluvalmistelua en ole koskaan jättänyt tekemättä
Oikeastaan ainoa jouluvalmistelu on mielen tasolla, kirkossa kauneimmat joululaulut.
Toki on vuosia jolloin ne ovat menneet ohikin, mutta pyrkinys perinteeseen on kova.


4. Joulun tuoksu
Glögi, sen makea ja mausteinen tuoksu. Tosin ei meillä joka vuosi glögiä juoda ... närästää! 


maanantai 26. marraskuuta 2012

Sunnuntaini 2 - My Sunday 2
































Mukilinen kahvia,
jonka juon yleensä tuossa hellan edessä keittiöjakkaralla keikkuen.
Uuni lämpenemään ja ruoanlaittoon.
Yläkuvassa oviaukko eteiseen ja
alhaalla makkariin.















































Kun nyt kameran kanssa tässä heilun,
niin esitelläänpä koko keittiö.
Ylhäällä näkymä eteisestä saapuessa,
oikeassa reunassa, aiemmassa osiossa esitelty, Marskin ruokapaikka.

Alhaalla sisääntulo keittiöön makkarin suunnasta.
Keskikerran voi kiertää ympäri,
joka huoneessa on kaksi ovea ja se on hienoa, tykkään.






















Alunperin kun talo peruskorjattiin,
laitoimme ikkunan eteen baaritiskimäisen ruokailupaikan.
Silloin keittiössä oli tilaa ja tilavuus tässä onkin hienoa.
Sitten tuo sopivankokoinen sohva löytyi ikkunan eteen ja
hankimme myös normipöydän.

Olkoon trendit mitä hyvänsä,
pidän keittiöstäni kovasti.
Erittäin ihanaa on kaappien pintojen helppohoitoisuus ja
niiden runsas määrä.
Ei tulisi mieleenikään vaihtaa niitä muuksi niin kauan
kun ne ovat kunnossa.
Ja miehän en ole mikään keittiön suurkuluttaja,
puuhastelen siellä vaan ihan pakolliset kuviot.

Kun tein pintaremonttia seinille,
ensisuunnitelma oli tehdä keittiöstä vihreä
tai eihän siinä ole paljon seinäpintaa.
Sitten halusin vihreät pystyraidat maalaten,
mutta kun noin passelia tapettiakin löytyi,
niin ne suikaleethan oli helppo vetää paikoilleen.
Keittiö on väreiltään rauhallisin huone meillä,
toisaalta tavaranpaljous vaatiikin sitä.


















































Pesukone oli työnsä tehnyt.
Ai kuinka mä pidän näiden satiinimaisten vaatteiden helppohoitoisuudesta.
Nopeasti vaan koneesta ripustimille ja
silittämättä siistiä!














Helppo oli ruokakin tehdä.
Meidän perheen perussalaattia, broileria uunissa ja pannulla paistetut ranskanperunat.
Ja koska broiskuja oli iso vadillinen,
soitimme veljenikin syömään.






























Jääköhän mulle mitään?
tuntuu Marski tuumivan.
Sen vatsa vain ei kestä ihmisten ruokaa,
korkeintaan hämmennän sen omia ruokia ruokaisalla lusikalla ja
siitäkin se on kiitollinen ja hyvillä mielin,
kotiruoan tuoksusta kupissaan.





















































Jälkkäriksi kahvia ja
"italialaisen ladyn sormia",
näin ainakin paketin kyljessä luki!
Miehet tuumasivat, että ovatpa he paksusormisia.

Ja tätä huonoa tapaanihan harrastelen aina väliin,
siinä hellankupeessa liesituuletin täydessä imussa korvaani huutaen.
Mahtaa olla ainoa paheeni ja
koska terveyteni on niiltä osin hyvä,
jatkanen edelleen.





















































Kukkien kastelupäivä on sunnuntai,
joskus se pakkaa unohtumaan,
mutta pian ne olemuksellaan siitä muistuttavat.

Seitsemäksi television ääreen sunnuntai-iltaisin,
muulloin katson sitä hyvin vähän.
Valaistus himmeämmäksi, rillit päähän ja
tällä kertaa banaani ja cashewpähkinöitä evääksi sivupöydälle.
Tämä tuoli on myös mun kudontapaikkani,
sitä aikanaan hankkiessa mallailin kovasti käsivarsien mahdollisimman hyvää ergonomista asentoa.
































































Antonion jälleen kisassa pärjätessä nousin hyvillä mielin taas yläkertaan.
Pikkumiehen iloisen piirustuksen valaistessa iltaani.
Kuulemma sen piti ensin esittää räjähtävää aurinkoa,
mutta kukka siitä oli tullutkin, kaunis kukka!