maanantai 1. marraskuuta 2010

Hups!

Painallus vain väärään aikaan väärästä paikasta
ja kaikki suosittelemani eli vakkarilukemani blogit haipuivat.

Pankaahan kommenttia,
niin löydän teidät helpoiten!

sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Synteettistä piimää

Kuvat papan ja pikkumiehen syyslomaretkeltä.



















Jotain jännää telkusta tulee,
tuo asento sen kertoo!
Ollaanko saunasta juuri tultu
vai menossa vasta,
tiedä häntä
saunakammarissa ollaan.

Tärkeää oli,
että on tölkkijuomaa niinkuin papallakin.
Ja tarkkaan myöhemmin laskettiin kummalla oli enemmän,
kuusi tölkkiä pikkumiehellä
ja neljä isommalla.
Loppujen lopuksi
tasapeli tuli,
6 x 3,33 = 2,0
4 x 0,5 = 2,0



















Laskuja miekin olen tänään harrastanut.
Tangentit, sinit ja cosinit vaan päässä humajaa!

Pitäiskö juoda pitkää piimää ennenkuin jatkan,
se rauhoittaa,
sitä synteettistä.
Harvemmin maitotuotteita käytän,
eivät oikein sovi mahalle,
mutta joskus tuota edellämainittua.
Se on mahtavaa janojuomaa.
Mutta ajatus on harhaillut mietinnässä
mitä se oikein muistuttaa.
Sitten sen keksin ...
kuin synteettistä!

Ja siitä taas tulee mieleeni,
kun lapsena piti maistella kovettunutta erikeepperiä,
se oli hyvää,
ainakin hetken pureksia.
Samaten pikipallerot,
joita löytyi tietyön jäljiltä!
Ehken juuri enää kumpaakaan suuhuni laittais,
mutta kokeilematta ei tiedä!

perjantai 29. lokakuuta 2010

Kummituksia

Tänään töissä vilisti kummituksia ja lepakoita.
Hauskaa oli!
(Uskalsin laittaa tämän sumennetun kuvan ilman muiden lupaa)

Ken vanhoja muistelee ...

sitä tikulla silmään!
Vai kuinka se menikään.
Siitä huolimatta ....
Näiden kuvien ottohetket muistan yhä hyvin.

























Olisinko mie juuri saanut vanhemmilta veljiltä perityn pyörän käyttööni.
Ei mahtanut olla mikään tehdasvalmisteinen ja varmaan se oli mua varten maalattu punaiseksi. Erityisen ylpeä olin tuosta vaneerista tehdystä "tarakasta".
Neuletakki oli juuri valmistunut, vaaleansininen,
hattu oli huopaa ja sinapinkeltainen, hame tummansininen ja kengät punaiset.
Ikää mulla 4 ja puoli vuotta.

Ja aah sitä riemua, kun hiihtoloman ajaksi menimme mökille.
Poikien paidat olivat sinistä ja vaaleanharmaata,
mulla punainen ja valkoinen
sekä kerrassaan ihana harmaa lammashattu.
Olin tuolloin ekaluokkalainen -61.
















Alla kuvassa olen vähän mörtsillään. Mie olen aina joko halunnut tai sitten en yhtään, että mua kuvataan, niin vieläkin.
Olisiko vakavan ilmeen syynä se, että mua harmitti, kun jaloissani oli ruskeat kengät ja nehän ei mun mielestä sopinut vaatetukseen ei sitten yhtään. Muistan kun upotin ne mahdollisimman syvälle ruohon sekaan. Neule oli vaalealila valkoisin kuvioin ja hame vispipuuronvärisen jakkupuvun alaosa.
Ikää mörtsikällä on 10 vuotta.





















Isoveli otti usein kuvia, joihin ehdin jopa poseerata mieleni mukaan.
Kuva mökkirannasta vuodelta -65.
Yllä vihreä velourtakki ja vaaleanruskeat hiihtarit.




















14-vuotiaan poseerauksia kotikaupungin siluetti takana.
Tuo on vappumekoksi ommeltu, satiinimainen kangas erisävyisin vihrein kuvioin.















Sitten alkoi kai aikuisuus! Liikut olivat sen mukaisia että mua vaadittiin hankkimaan henkkarit v. -71.

tiistai 26. lokakuuta 2010

Kaverille kans























Lupaamani ...

Ota oikealta sivulta Polyvore-sivulinkki.
Siellä kun klikkaat kuvaa,
saat sen suuremmaksi, selvemmäksi.

Kerro, oliko mieluisia?!

Jotain kaunista

Mietin ja mietin
mitä kaunista meiltä kuvaisin,
ei tullut muuta mieleen
kuin Marski.
Mieskin on kaunis,
mutta mieleltään,
sellainen kaunosielu
kun sille päälle sattuu.
Sitä kauneutta on vaikea kuvata.

Vaan missä meidän kaunis ja komee on?!

Seurassamme,
mutta niin jo nukuttaa
ja ihmiset vaan polttaa valoja
ja huudattaa telkkaria.
Ainoa läheinen suojaisa ja varjoisa paikka
on tuolin alla. Tosin siellä on ahdasta,
juuri ja juuri sinne mahtuu kun oikein mönkii mattoa pitkin,
silleen matomaisesti,
kyllä te tiedätte.

Pahinta mitä ihmiset yöllä tekee,
on mennä niin hiljaa yläkertaan nukkumaan,
ettei koiruus ehdi mukaan,
unohtuu nukkumaan tuonne alle.
Voi sitä hoppua millä silloin sieltä pois tullaan,
tuolikin kolisee ja siirtyy paikaltaan,
on kiire pinkaista toisten tykö,
kipitellä portaat ylös.















Ooon oon mä täällä!



















Onkos ähäkutti,
kun emäntä ei raaski istua tuohon päälle,
luulee että mä litistyn!
Kyllä sä voit siinä jalkatuolillakin istua!




















maanantai 25. lokakuuta 2010

Kohti Intiaa

Mie tykkään,
sie tykkäät
raikkaista mausteisista Intian väreistä

Miellyttääkö valinnat!