Oli loma

Ihanissa maisemissa, hyvässä seurassa

Jäällä

Portaikon ikkunaa aikoinaan tehdessäni

jätin tuon tirkistysaukon maalaamatta,

nimesin sen iltatähdeksi.

Kun pikkumies oli vieläkin pienempi,

piti häntä usein nostaa tuossa kohden ja

sitten tiirailtiin suuntaan jos toiseenkin. 

Uimakopit odottavat parempaa, kivempaa vuodenaikaa.

Valtavat kinokset rantakävelytiellä

ottaenhuomioon että sen päässä on tällainen kyltti,

vaan kiva kun on noin hoidettu.

Ajelua

Kanervat litsahtaneet taakan alla.

Päällä oli kiva lumikeko.

Kun keko alkoi kallistua uhaten viedä kanervapurkit mennessään,

mataloitin sitä ja

loput lumet ovatkin huiskahtaneet omia aikojaan alas.

Kilometrejä ei tahdo tulla mun mitättömällä työmatkalla,

hypättiin autoon Marski mukaanlukien, ihan hupiajelulle,

eikä ihan hissukseen mentykään, hui!

En ollut koskaan nähnyt pikkumiehen koulua.

Reitin sinne kyllä tiesin,

kerran oli hilkulla että häntä lähdin hakemaan,

mutta isänsä ehtikin.

Alla kuva vanhasta osasta,

pitää kysyä pikkumieheltä,

käytetäänkö sitä enää mihinkään.

Hulppea talo, mielenkiintoisennäköinen.

Mahtoiko olla aikanaan Lappli-talojen?! konttori- ja esittelytila,

myytiin muutama vuosi sitten yksityiskäyttöön.

 

Ja kotipihalla,

iltahämärä oli jo ehtinyt.

Kurkistus vielä,

oliko naapurinpihalla liikettä! 

Pää vielä paikoillaan

Huh tätä naamavärkkiä. Lääkkeet auttavat, mutta vielä tulehdus ehti korvaankin tai oikeammin tasapainoelimiin siellä. Liikkuessani mua "veti" oikealle ja töissäkin piti liikahtaa pätkittäin, pitempi kulku olisi vienyt jo niin kauas päämäärästä. Onneksi tätä kesti vain yhden iltapäivän ja illan verran. Ensin epäilin kipulääkkeen "humaltavaa vaikutusta" yhdessä niukan syömisen kanssa, vaan ei se sitä ollut. Onneksi en tuona päivänä ollut autolla töissä, lääkkeet eivät ole kolmiolla varustettuja. Tunteesta korvassa arvelin senkin olevan "potilaana".

Pikkuhiljaa poski alkoi asettumaan mega-antibioottikuurin ansiosta ja max-kipulääkettä tarvitsin vain parina päivänä. Vaan väsymys on ollut super-luokkaa, töiden päälle en ole paljon muuta tehnyt kuin nukkunut, illat, yöt.
Huomenna on vapis ja jo aikoinaan sovittu hämmäslääkärin putsiaika, tutkimme ja ihmettelemme varmaan edelleen tätä puolinaama-oireilua myös.

Pikkuisen olen saanut etenemään remontoitavan huoneen raivaamista. Järjestin olkkariin läppäreille paikan pikkupöytineen, raahasimme yhden pitkän työpöydän yläkertaan ja se helpottaa kummasti sinne siirrettävien tavaroiden sijoittamista, tosin mun on nyt ryömittävä sänkyyn ja siitä pois jalkopäästä. Jahka huomenna jaksais taas jotain asian eteen. Miten yhteen huoneeseen onkaan mahtunut niiiiin paljon tavaraa!

Poski pullollaan

Viikonlopun urakkaa.
Näin karseennäköinen oli viimetalvena maalaamani uuninluukun pinta.
Musta maali ei kestänyt lämmittämistä,
vaikka niin mulle luvattiin maalikaupassa, höh.
Pelkästään imuroinnilla olin saanut tämän jäljen, vasemmalla.
Oikealla näkyy jo hiomaani pintaa.
Käsin sitä hioskelin ja lastalla ruopsuttelin.
Konetta en viitsinyt käyttää kun sotku olisi ollut hallitsematonta
ja laajalla alueella.

Nyt on siis luovuttava haaveesta saada luukut mustiksi,

niin kyllä näytti hyvältä.

On metsästettävä perinteikästä "kromimaalia",

Sitä samaa jolla nämä oli aiemmin maalattu.

Melko uutta väylää kaupunkiin,

moottoritien yli ihan tässä lähistöllä.

Ja tänne se jatkuu, joskus,

pohjatyöt on jo pitkällä.

Hyvä keskeneräistäkin oli sunnuntailenkillä tallustella.

Uusi tie oikaisee lähes järven rannalle, jossa on uusi asuinalue.

Tiesin että erään tutunkin talo on siellä,

arvasin sen olevan tämä ja tänään varmistinkin.

Meidän alueen päiväkodissa on kiva torni,

tuskin lasten leikeille.

Ja se poski. Sunnuntaina alkoi turpoamaan sisältä, päältä,
yläleukaluu aristamaan, poskiontelokin oli paineinen.
Maanantaiaamuna lähdin töihin ja olin jo melko turpeinen puolittain.
Iltapäivällä olisi ollut mahdollisuus hankkiutua hammaslääkärin vastaanotolle,
vaan en arvannut. Kokemuksesta tiesin, että jos suuhun menee nyt sorkkimaan,
tilanne vain pahentuu. Seuraavana aamuna oli oltava työkeikalla, aamuyöllä lähdettävä jo ajelemaan ja muutenkin työt vaativat erittäin skarppina oloa, poski entistä turpeampana, leuka ei paljon auennut. "Puranaa" vaan poskeen ja menoks.
Kun keikalta palasin, olin niin väsy etten jaksanut tavoitella lekuria, päikkäreille mieluummin. Väkisin aukaisin suun selälleen ja auts kun sattui leukaniveleen.
Tänään oli vapis ja soittelin aikaa, mietin kyllä josko tämä ei olekaan hammaslääketiedettä, kun hampaat on ihan ookoo. Mutta tilanne ei ollut ihan uusi ja näin päätin toimia. Tietysti poskikin oli alkanut jo laskeutumaan, leuatkin liikkuivat. Mielestäni lääkekuuri oli kohdillaan, niin myös lääkärin mielestä, kunnon kipulääkettäkin sain.
Tämä on sellainen toistunut mysteerio, alkutulehdus on leukaluussa ja nyt se levisi poskionteloonkin, syy ei kuitenkaan ole hampaissa eikä niiden juurissa ainakaan suoranaisesti.
Eiköhän tämä tästä, jo helpottaa ....

Jaanalle

Rohkeaa mutta mahdollista!

Pakkasten jälkeen

Olipas ihanaa, kun nuo asteet hieman pienenivät.
Vaan sitä seurasi etelätuulet ja ihan lämpimiä eivät nekään olleet,
eikös sielläkin kunnon pakkasia pidellyt!
Annoin Marskin ohjailla lenkkiämme
eli menimme sinne minne se tahtoi.
Ei sitä ole erityisemmin opetettu,
mutta jotkut kanssakulkijat ovat ihmetelleet,
kun se ymmärtää oikean ja vasemman sekä suoraan.
Nyt en antanut sille suuntia,
tahtoi hieman pitemmän kautta,
sopihan se mulle.

Varsinkin menosuunnassa aurinkolasit olivat ihan ehdottomat.

Tässä jo palaillaan.

Uskalsimme mennä tälle polulle,

askelkin harhaan ja jalka olisi uponnut lähes metrisen.

Ja kun koira on pieni,

niin eipäs ole hääppöisesti tilaa,

pienet koululaisethan tämän ovat ylläpitäneet.

Vihdoin kotioven takana.

Leukakin oli kivasti huurassa

muttei se näy valkoista vasten.

Ihan kuin etelänturisti konsanaan.

Pitkästä aikaa maksaa ja sipulia.

Se on ehdotonta herkkua sillointällöin.

Marskillekin jätettiin hitusen,

kun se sekoitettiin ruokaansa,

ei kauaa nokka tuhissut ja kuppi oli tyhjä.

Herkkämahaisena sille ei voi kovin paljoa kotiruokaa antaa,

mutta hippusen mauksi kuitenkin.