maanantai 14. kesäkuuta 2010

Raportinomaisesti

Sunnuntai ja vapaapäivä, tietty nukuin pitkään, ainakin niin kauan kuin selkä antoi myöten, ei ihmistä ole luotu vaakatasoon, ei.

Eilen päätimme kaverin kanssa että se on Lontoo, jonne elokuussa piipahdamme. Ehdokkaittemme joukossa se oli saanutkin jo etulyöntiaseman.
Niin pal olenkin tutkaillut nettiä että tuo kaupunki tuntuu jo lähes tutulta! Sillä samaisella tutkailulla aloin aamuni, pari tuntia hupsahti nopsaan.

Ylläkuvan aamueväät kertookin että ajatukseen ja tunnelmaan on jo virittäydytty.

Voi voi rakkaat perheenjäsenet, kuvassa koiramme, siellä sateisessa, koleassa keskeisessä Suomessa, tosin hienoissa ympyröissä:
"Täällä kotona oli kaunis ja lämmin sunnuntai. Terveisiä kaikille tutuille!"



Päivän pirskatti
Nämä kuvat (sijoittelu) eivät tottele mua ollenkaan, ovat kuin pahaiset kakarat, juoskoon nyt minne tahtovat!


Jatkakaamme ... (kunhan käyn ensin hermosauhuilla ... kuvat prrrrr)

Aloin puolenpäivänaikaan mullittamaan eilisiä ostoksiani. Vaikka hieman lupailin pikkumiehelle ehkä tekeväni sen hänen kanssaan. Sain tästä hoppuilustani häneltä kyllä myöhemmin happaman maininnan ... mutta myös anteeksi.

Kaverinikin saapui kun ed.m. askaretta lopettelin, nautimme kahvit ulkona. Pian saapui pikkumieskin isänsä kanssa. Jotenkin multa ovelasti ... juttu sujui silleen että he puuhasivat meille ruoan grillillä, isä kokkasi, poika kattoi, ihanaa.
Kaverin kera jo tuolloin taistelimme matka- ja hotellivarausten kanssa. Siinäkin saimme pojalta apua kun printti ryppyili.

Nautimme ulkoruokinnan ja kahvit, seurustelimme ihanien isomman ja pienemmän miehen kanssa. Toisen eilinen ujous kaveriani kohtaan oli kaikonnut tyystin.

Pojat jatkoivat sunnuntailiikkujaan, me lähdimme katsastamaan eiliset istutukset hautuumaalle. Makunystyröitä hivelimme jädeillä sisäsatamassa. Ja koska avainkin löytyi, lähdimme piipahtamaan myös mökillä, siellä lapsuuteni kesäkodossa.

Miehän arvasin ... siellä oli hyttysiä kymmeniä, satoja, tuhansia, jopa legiooneittain kimpussamme, juoksujalkaa livahdimme sisään, turvaan. Olen toki niihin siellä tottunut, mutta ymmärrän että kaveri ei!
Näinä aikoina se olisi oivallinen paikka mille tahansa hyttyssuojan testaamiselle, jopa sille kaulassa ripustettavalle johon hieman suunnittelin tutustuvani, mutta jonka olemassaolon täysin unohdin kauppareissulla.

Esittelin ja tutkailimme meidän perheelle "museaalisia" tavaroita joita mökillä on, ihania muistoja lapsuudesta, isäni ja äitini kättentaitoja, useita jopa 40-luvulta.

Palattuamme kaupunkiin, keitimme iltakahvit ja olimme tyytyväisiä onnistuneista matkajärjestelyistä, hyvä me!

Sinne lomapaikan perheenjäsenille tiedoksi ja lohduksi! ...
"Täälläkin hieman tummenee, ehkä sade on siirtynyt pohjoiseen, ei ihan vielä mutta luulisin, yön aikana."

2 kommenttia:

Liisa kirjoitti...

Pike, laitahan kuvia blogiisi vanhoista tavroista. Minun sohvatuolit on uudelleen verhoiltu vuosi sitten. Sulla on sitten aarteita mökki pullollaan, mitä siellä niitä piilottelemaan, käyttöön vaan.

Pike kirjoitti...

Siellä mökillähän ne on käytössä, valitettavan harvoin sinne vain ehtii, vaikkei ole edes kaukana.

Kiitos Liisa kommentista!