sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Ainakin lunta tuli



Marskin kanssa päivälenkillä jopa paikoin kahlasimme lumessa.
Veden pinta oli hyytynyt jo melko kauas.
Pakkasta oli vain neljä astetta,
mutta kylmä tuuli puhalsi pohjoisen suunnasta.
Eilisestä niskajomotuksesta viisastuneena
lisäsin pipon päälle vielä takin hupun.
Nahkarukkasetkin olivat ihan paikallaan. 




Marskia ei palellut
vaikka viikolla kampasin siltä
niin paljon karvaa pois
kuin aiemmin koko kuuden vuoden aikana yhteensä on irronnut.
Tokihan turkin on joskus vaihduttava,
olisiko iällä mitään tekemistä.
Onhan ihmishiuksenkin ikä  max 6 vuotta,
josko näin koiranturkillakin.
Muutoinhan Marskilla irtoaa erittäin vähän karvaa.

6 kommenttia:

tuksu kirjoitti...

Voi kuinka kauniita kuvia. Taas vietin hetkisen haaveillen... Jotenkin niin usein kuviasi katsoessa ajatukseni menevät "entisen elämän" maisemiin. Ihana tunne.
Kiitokset ja Mukavaa alkavaa viikkoa :)
tuksu

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos Tuksu!

Sullakin mahtaa olla vesi yksi tärkeä elementtisi! Olettehan sielläkin keskellä järviä. Itse olin muinoin jonkin aikaa Valkeakoskella koulutuksessa ja olihan siellä komeita järvimaisemia toki.

Pike

Ahti kirjoitti...

Viime toukokuulta kuvia:

http://lukkala.kuvat.fi/kuvat/100511_kuvauskierros_koskissa/

Terveisin Ahti

Tekosyy kirjoitti...

Tampereelle tuli tänään talvi klo 19.30. Lunta on nyt maassa ja se on hyvä juttu.

tuksu kirjoitti...

Pike: Kun seuraavan kerran osut tälle kairalle, sinun on TULTAVA tänne, Wanhaan Mummulaan! Jooko!
tuksu

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos Ahti kuvista!
Tutkailin ne kaikki, tosin mun oleminen sielläpäin oli jo 70-luvun lopulla ja paljonhan on muuttunut maisemat.
Apian ravintola oli edelleen kun google-mapista katsoin, siellä oli asuntola, jossa asuimme. Opiskelemassa kävimme kaupungin puolella ammattikoulun tiloissa. Meitä oli siellä ympäri Suomen, somistajan teoriatietoja pänttäsimme. Hellukin löytyi joksikin aikaa Kärjenniemestä, mahtanee vaikuttaa vieläkin V-koskella, luulen.

Ja Tuksu! Kiitos vain kovasti kutsusta! Eipä sitä koskaan tiedä ...

Pike