sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Äänekästä huurua



























Päivä pilvessä,
maa kuurassa,
mutta kaunista oli.

Äänioikeus on käytetty.
Eka kertaa oli meidän äänestyspaikallamme jonoa,
toivottavasti se merkitsee korkeaa äänestysprosenttia.

Kaksi henkilöä oli mielessä,
mutta jo pari viikkoa sitten käännyin toisen kantille.
Uusi ehdokas mulle.
Viimeksi hän oli hilkulla päästä valtuustoon,
nyt mä varmistin, että pääsee!

Radiosta kuuntelin keskustelua,
kuinka paljon ehdokkaan ulkonäkö merkitsee?!
Kyllä se merkitsee, ainakin mulle!
Mä en ymmärrä ehdokkaita,
jotka laittavat itsestään niin puleeratun ja laitetun kuvan mainoksiin,
ettei oma äitinsäkään tunne.
Mielestäni he eivät seiso sanojensa takana,
jos oma arkinen naama ei heille itselleen kelpaa.
Toki kuva voi olla kuvaamossa tätä tiettyä tarkoitusta varten kuvattu,
mutta ammattitaitonen kuvaaja osaa siitä hyvän tehdä
ilman kampaajaa, ammattimeikkiä ja uusia vaatteitakin!
Mie en siis usko epätodelliseen kuvaan ja
sen kuvan antajaan/kantajaan,
henkilön uskottavuus kärsii.





















































































































Valoa ja pönttöuunien lämpöä tarvitaan.

Tästä lampusta mulla tuli mieleen ...
Että se on meille hyvä,
sopii huoneeseen ja suorittaa hyvin tehtävänsä,
siltä osin siis piste.
Mutta mitä lie mieltä sisustajat!
(hox, ei kysymys- vaan huutomerkki)
Onko tuo retroa, vanhanaikaista, klassikkoa, tyylitöntä ...!


Mikä-lie-olikaan tuo isohko palmu,
joka mädännytti yhden oksansa.
Sen pelastuneet osat laitoin veteen,
jos vaikka juurtuisivat,
voinen sitten palauttaa multiin.
























Kas vain,
mulla on monta lähes samanlaista villapaitaa!
Eikä tässä vielä kaikki,
kaltaisiaan on vielä yksi puuvillainen ja
yksi on puikoilla.

Nuo ovat nyt oikein passeleita töihin,
vaihtoehtoja jakulle.
Materiaali on akryyliä,
jota olen aiemmin kammonnut kauhulla.
Viime talvena kuitenkin pari sellaista ostin ja
muutin käsitystäni materiaalista, ei hullumpia.

Silloin myös ihan riskillä heitin ne kaikki, eriväriset
yhtä aikaa koneeseen villaohjelmalle tosin ja mitä tapahtui!
Luulin niiden nukkaantuvan toistensa väreistä kamalannäköisiksi,
mutta ei, ei ollenkaan ja muhevuus vaan parani.
Nyt koneeseen heitin nuo ja
pieni ajatus valko-harmaa-vihreästä tekokuitupallosta oli mielessäni.
Mutta katsokaas kuinka raikkaanvärisiä edelleen,
eikä nypyn nyppyä toistensa väristä.
























Nyt kiharat ovat asettuneet paikoilleen ja
mullekin on selvinnyt kuinka haluaisin niitä muokattavan.
Kova kiusaus on ollut itse sakset käteen ottaa ja vähän ohentaa tietyistä kohdin,
mutta olen malttanut mieleni.
Toivottavasti kampaajalla on aikaa keskiviikkona!



5 kommenttia:

Saila kirjoitti...

Hyvä pointti ulkonäön ja siis kuvan merkityksestä. Tuo oli varmasti vähän toisenlainen näkökanta kuin mitä radiokeskustelulla haettiin ;-D
Lamppu on ihana, oikea budoaarilamppu!

Pike kirjoitti...

Heippa Saila!
Niin, kauneudesta ja komeudesta mä en ymmärrä mitään liittyen politiikkaan, mutta toi tieten tahtoen annettu "väärä" kuva mua häiritsee.
Lampun kaveriksi sopisi se sun ihana punainen (vihreäkö?) tuoli vai sohvako se oli, muistaakseni kaupunkikodissasi!!

Saila kirjoitti...

Joo, ne on plyysipäällysteiset sohva ja nojatuoli, ovat saarikodissa! Aika tunnelmalliset väripilkut nekin.

tuksu kirjoitti...

Kai se ulkokuorikin jotain noista senaattoreista kertoo :) Siisti ulkoa, siisti sisältä...tai sitten ei :-/
Nuo sun kuvat ovat niin kauniita!
Jäi varmaan kaikessa kiireessä multa kommentoimatta tuo lapsen taulu.
Se on UPEA! Siitä innostuneena, lupasin 6v Iidalle, että pidetään taideviikonloppu :)
Minä, naivisti ja Iida romantikko! Taitaa tulla hauskaa :)
Mukavaa viikkoa sinne ja kiitokset "polviohjeesta"!
Jännällä ootan, mitä tuleman pitää :)
tuksu

Pike kirjoitti...

Kiitos Tuksu kehuista ja kommentista!
Varmasti syntyy kaunista jälkeä Iidan ja sun taiteillessa ... ehkä ruusuja, vaaleanpunaista ja prinsessaa, arvelen mä.