torstai 25. lokakuuta 2012

Kun oikein innostuu ...

Tänään oli kaunis mutta kylmätuulinen sää.
Olin lähdössä koirulilenkille,
pikkumies päättikin lähteä mukaan.
Näin tapahtui pitkästä aikaa.
Pienempänä hän oli hyvinkin innokas,
silloin kierrettiin kaikki kiinnostavat ojanpohjatkin,
nykyään halukkuus on ollut valjumpaa.
Totta puhuen musta tuntui,
että nyt hän halusi varmistaa, etten ole liian kauan,
kiinnostavat hommat kun odottivat!















































Loppujen lopuksi teimmekin pitkän reissun.
Reitti oli pikkumiehelle uusi, se alkoi kiinnostaa ...
ja edelleen ne moninaiset ojatkin.
Kiersimme läheisen järven ja patikoimme takaisin tullessa,
ei tietä myöten, vaan luomusti lähes metsäpolkua, talven latupohjaa.

Eikä ollut kiire.
Niin lasten leikkikenttä uimarannalla
kuin myös urheilupaikka toisaalla, piti testailla,
samaten pikkukivien heittely järven hennolle jääkuorelle,
josta syntyi erikoinen syksyinen singahteleva ääni.

















































Ja sitten siihen mikä todella innosti!
Opetin hänelle värioppia
ja kuinka perusväreistä tehdään väriä mitä hyvänsä.
Nyt tapahtui väriensekoittelut ihan itse.


























Luin hänelle edellisen postaukseni ja voih!
Hän huolestui, että nyt on sitten pakko tehdä se tulppaani,
kun sen postauksessa mainitsin.
Eikä mitä! lohdutin.
Kyllä suunnitelmaa voi muuttaa ...
varsinkin taiteilijasielut ovat hyvinkin ailahtelevia!

Niinpä hahmottelun jälkeen alkoi syntyä talo.
Ensin se oli unelmien talo,
sitten iloisten värien talo,
viimeisenä ajatuksena oli talo syksyisillä väreillä!
Noh, työ jäi nyt kesken,
tietääkö kukaan mikä siitä vielä kehkeytyy!








































































Oman tekeleeni signeerasin ja piste!


Mutta ei ne tulppaanit kadonneet
siirtyivät vaan mun uudelle pohjalle!





2 kommenttia:

Saila kirjoitti...

Upeita tauluja pikkumies maalaa! Sinunkin myrskyrintamasi on vaikuttava. En olekaan näköjään käynyt täällä pitkään aikaan, missä vika. Täytyy laittaa blogisi oman sivuni listalle niin päivitykset näkyvät!
Mukavaa syksyä sinne!

Pike kirjoitti...

Kiitos Saila kommentista!
Väliin mulla oli laiska kausi blogailuun, mutta taas olen innostunut!
Teretulemast pian uudestaan! Mie kurkkailen sun blogia lähes päivittäin. Tosi ikäviä ne peurat! Ei kai niille auta kuin kunnon aita koko tontin ympärille, mutta se olisi niin ankea.