lauantai 5. tammikuuta 2013

Potkurikauden avajaiset





























Tätä laitetta tarvitaan nyt ympäri vuorokauden puhaltelemaan kosteutta, varsinkiin makkariin.
Jälleen pakkasen hieman kiristyessä saivat uunimme tehtävän, jonka vuoksi ovat.
Tuleentuijottaja olen.
























































































Marraskuussa Susannan Työhuoneella keskusteltiin lämmityspuiden kanto- ja säilytystavoista.
Meillä se tapahtuu tällä tavoin, sanomalehteä kopanpohjalla roskittamisen estämiseksi.
Näitä korejahan joutuu joskus uusimaan ja markkinat paikkakunnalla on ainoa tilaisuus niitä hankkia.

Ylhäällä Marskin tarkistus onko varmasti kaikki puut poltettu ennenkuin koppa siirtyy kellariin odottamaan uutta täydennystä.





















































Kuka muistaa tällaista kumppareiden uusiokäyttöä?
Ainakin maalla mummoloissa näitä näki useinkin.

Nämä ovat puukellarissa ja mahtuvat mun jalkaan vaikka Reinojen päälle.
Puukellari on maapohjainen, kaikenlaista lastua ja muhaa pohjalla,
joten suojat jalkaan ovat ihan kohdillaan kun sinne menee.

Nuo uusiojalkineet ovat ajalta jolloin mun isä puuhasteli täällä remontin kimpussa 80-luvun lopulla.
Hyvät "palvelijat" ovat edelleen.


Muutama postaus sitten näytin kuvan matoista istuintyynynä!
Oikea istuintyyny on puolestaan meillä pyykkikorin kantena.
ps. Kukaan ei ole vielä istahtanut tuohon!










































Potkurikausi alkoi tänään päivälenkillä,
joka vauhdinhurmassa hurahtikin melko pitkäksi.
Marski sai reipasta liikuntaa,
eiköhän sellainen puolihölkkä liekin koiralle mukavampaa kuin ihmisen vauhdikaskin kävelytahti.

Samalla vähän kuulostelin polveni jaksamista potkiskella ja reitti valittiin siten,
että olisimme päässeet aiemminkin palaamaan kotiin.
Polvi ei ollut millänsäkään, toivottavasti ei aamulla ole toista mieltä.
























































Yllä kuva on zoomattu melko etäältä.
Tämän puuhahuoneen adventtikynttelikkö pilkottaa lähes kuvan keskipisteessä.
Alakuva on puolestaan juuri toiseen suuntaan.




6 kommenttia:

KristiinaS kirjoitti...

Oi, potkukelkkailu olis tosi kivaa mutta kun täällä hiekoitetaan joka saamarin kulkuväylä. Ennen oli toisin.

Pike kirjoitti...

Kiitos kommentista Kristiina!
Täällä hiekotetaan enemmän vasta kevätpuolella ja silloinhan olisi kelkkailuun parhaat kelit, mutta onhan liukkauskin pahasta.

Kivaa alkavaa viikkoa sinulle!

tuksu kirjoitti...

Hauskaa on potkuttelu! Tuli nii-in Koillismaa taas mieleeni tuosta jutusta :)
Vaikka potkukelkan sai pikku-Iida Joulupukilta, sellaisen kainiin pinkinpunaisen :)
Mutta harvat on ne potkurikelit täällä kuitenkin :(
Mukavaa viikkoo sinne!
tuksu

Pike kirjoitti...

Kiitos Tuksu!
Onneksi täällä ei olla niin intona sen hiekoittamisen kanssa ennenkuin on pakko. Ja löydän täällä polkuja, joihin ei hiekkaa laitetakaan. Niille pääseminen, siis alkumatka voi olla vaan hieman hankalaa.

Minna kirjoitti...

Meillä on samanlainen puukori, tosin maalattiin se. Löytyi ihan paikallisesta robinhoodista, ne on näköjään ottaneet myyntiin sinne ja ihan hyvä kun kulutustavaraa on. Ja mulla on myös nuo teruset aka saappaista leikatut varrettomat. Tein ne viime keväänä vanhoista ja kyllä ihan ehjistä saappaista. On tosi kätevät ja ihan varmasti eniten käytetyt kengät viime kesänä. On tarpeeksi hassut, että niitä on kiva käyttää.

Meilläkin aloitettiin potkurikausi viikonloppuna. Mulla on äidiltä peritty aika uudenkarhea ja vähän käytetty kelkka ja oma minikokoinen melkein neljänkymmenen vuoden takaa ja just passeli lapsille. Hirvittää kun noi lapset välillä laskevat kahdestaan tossa meidän pihatiellä, mutta ainakaan vielä ei ole mitään sattunut. Tänään vien pojan kerhoon potkukelkalla. Tai rattikelkalla. Ei olla vielä päätetty kummalla halutaan lähteä :)

Voi ei se pitsiverho tuulikaapin ikkunassa - se on ostettu jostain kirpparilta, eikä mulla ole ohjetta siihen. Se on kyllä nätti ja vähän erilainen kun ei ole tavan pyöreä tai neliö liina, mutta ei valitettavasti löydy ohjetta. Ois kyllä jännä tietää millanen mamma sen on joskus virkannut.

Ja Tyyne - se ei ole ainakaan äitiinsä tullut silittämisen kanssa. Sen verran on ahkera ja tosiaan silittää vaikka tiskirievutkin :D

Pike kirjoitti...

Lämmin kiitos Minna reilusta kommentista!