Näytetään tekstit, joissa on tunniste sairas. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sairas. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Annetaan nyt tulla ...



Annetaan nyt tulla näitä päivityksiä, kun aikaa on.
Huomenna alkaa taas työt vapisten jälkeen
ja tiedä kuinka sitten taas ehdin/jaksan.
Ja alkaa peräti ennen aamukuutta,
laiteasennuksia,
toivottavasti pääsen kotiin kohtuuajassa.

Yllä/alla on mun potut, pastat ja riisit,
niitä tulee enää harvoin syötyä.
Toissa kesänä tämän pupuruokaelämän aloitin.
Jos menee muutama päivä,
etten salaattia syö,
niin mun vatsa jo oikein huutaa sitä.
Tärkein eli salaattipussi jäi hieman muun tavaran taakse,
se on yleensä jäävuorisalaattia.
Tänäänkin söin koko satsin itse,
miehen ollessa kotona jaan toki osan hänellekin.
Materiaalia on niin monta,
että ei haittaa jos joskus joku puuttuu.
Elikkä perussalaattini sisältää
jäävuorisalaattia, viinirypäleitä, banaani,
salaattijuustoa (eli fetaa), oliiveja, valkosipuleita,
siemeniä, balsamiviinietikkaa ja neitsytoliiviöljyä.
  
























Vanhuus ei tule yksin,
kuuluu tuo kulunut lausahdus,
mutta on se niin totta!

Sitenkin se on havaittavissa,
että näitä sairaskertomuksia tässä kirjoittelen!

Muiden "vaivojen" lisäksi mun vasen polvi kipeytyi joskus elokuussa.
Mie pöljä olin epäsopivassa asennossa pitkään ja
auts illalla ja vielä enemmän seuraavana päivänä.
Polventaus turposi, kipeytyi ja "polvikalusteet" tuntuivat olevan ihan sekaisin.
Joskus polvi petti eteenpäin riipaisevan kivun kera,
mutta ihme ja kumma se toi aina joksikin aikaa helpotusta.
Jokainen askel oli otettava harkiten,
ei mitään kiertoliikettä tai nopeaa lähtöä, epätasaista alustaa,
alamäet olivat kidutusta, ylämäki helpotusta.
Koiralenkeillä huokailin onnesta kun tunsin oikean jalan olevan aivan taivaallisen hyvän ja ihanan.
Mietin tietty myös onko vasen koskaan enää kaltaisensa.
Lenkkarit olivat ainoat kengät,
joilla sain niin hallittuja ja tasaisia, turvallisia askelia, kuin nyt oli tarpeen.
Mulla on yhdet hyvät mustat lenkkarit ennestään ja halusin toisetkin.
Sporttikaupan myyjälle kuvailin haluamani kenkiä,
niiden pitäisi sopia vaikka jakkupuvun kanssa, höh! ... Löytyi.

Meni viikkoja ja eräs viikonloppu huomasin,
että hei, polvihan on melko kondiksessa, ollut jo muutaman päivän!
Ja mitä mie menin tekemään,
tein töitä jälleen siinä samassa epäsopivassa asennossa ja kivut tulivat takaisin!
Kylläpä ketutti.
Sama rumba ja varovaisuus taas kehiin, harmitti.
Mulla on ylitaipuvat polvet ja nyt polvi notkahteli taaksepäin.

Reilu pari kuukautta kipuilin sen kanssa,
kun olin päättänyt, että mikään ei estä,
ei edes käyttökelvoton jalka, tai siirrä sitä leikkausta,
jota odotan. Siihen leikkaukseen menisin vaikka jalka kainalossa.

Pakkohan se oli loppujen lopuksi tilata lääkäriaika.
Hän epäili polven takana olevan kystan ja/tai tulehduksen,
kulumaa tai nivelrikkoakin voisi olla.
Tarkkaan hän selitti, mutta enhän mä muista,
ymmärsin kyllä.
Käväisin myös polvikuvauksissa,
niistä saan tietoa myöhemmin.

Tolkun tulehduskipulääkekuurin sain,
on se helpottanut, vaan ei parantanut täysin,
sekä alla kuvassa olevia pillereitä, äyriäisistä tehtyjä,
kolmen kuukauden kuuri,
vaikutus tuntuu vasta kuukauden päästä.

Olin sitä mieltä, ettei mulla ole nivelrikkoa niinkuin äidilläni oli
ja näkyihän se hänen sormistaankin.
Lääkäri totesi, että syötyäni noita, siis kuukauden jälkeen,
en tiedäkään mitä on ollut,
kun vaikutus notkeuttaa kaikkia niveliä! Hope so!

Siitä leikkauksestakin olen odottanut tietoa joka päivä,
kun lupailivat lokakuuksi.
Maanantaina soittelin sen perään.
Leikkausjono oli menossa jo loppukuusta eikä mun nimeä siellä vielä näkynyt.
Kuulin että kirurgi olisi lomalla marraskuussa ja
niinpä mun oli päätettävä, pitkin hampain,
että siirretään sitä sitten ensivuoden puolelle.
Sairaslomaa se tietää kuukaudeksi ja
joulukuussahan en saikulla malta olla, en sitten millään!






maanantai 20. helmikuuta 2012

Vielä henki pihisee

Vaikkei pihise kovin kaksisesti.
Neljällä hoiturilla ja yhdellä lekurilla käyty,
viimeisen lekurin ilmoitettiin peruvan,
sairaana.

Oma diagnoosi on,
että mulla oli kurkkupaiseita,
jo on ollut molemmilla puolin,
toinen melko syvälläkin ja
nyt tuntuu,
että jälleen on yksi tulossa.
Pirskatti,
pitäisi päästä erikoislääkärille.
Ja pitäisi saada kunnon tujut lääkkeet.

Huomenna menen kuitenkin laitattamaan sen
sydänseurantalaitteen.
Hoidan sen homman nyt tästä alta pois ja
sitten jos henki vielä pihisee,
niin kurkkua jälleen kerran näyttämään.

Hankittiin tällainen kostutinkin oloa ja
hapekkuutta makkariin lisäämään.
Höyry tai paremminkin kosteus muodostuu infrapunalla
joten se on vilpoista, turvallista ja äänetöntä.




Tämä taulu palasi kotiin.
Mies ja Välkky kauan kauan sitten,
puuhassa joka on ilmeinen.




Alla olevan taulun maalari kuoli torstaina.
Setäni koulutyö, vuodelta -56?.
Hän oli mulle niin sielujen sukulainen myös.
Taulu pääsi kunniapaikalle mun puuhahuoneeseen.




Ja tästä rötöläjästä on pikkuhiljaa kehkeytynyt jotain.
Suurin osa tavaroista on käyty läpi ja järjestetty,
mutta vielä riittää puuhaa.
Ihanalta ja helpottavalta tuntuu ....







Käytävä sai riikinkukkoja seinälleen,
sitä tapettia kun vielä oli ja matsasi tuohon ihan kivasti.






Pikkumiehen yökyläsänky,
salaisuusbokseja ja
läksyjen tekopaikka.
Papan tavarat ovat vielä hujanhajan tuossa huoneessa,
mutta onneksi siististi keskitetty!!!



torstai 26. tammikuuta 2012

So sick - kipeänä

Nyt meni remppahommat pieleen,
jäivät kesken,
kun korkea kuume kaatoi mut vuoteeseen perjantai-iltana.
Siinäpä meni haaskiin ne ylityövapaat, höh!
Maanantaina hakeuduin terkkariin,
tiistaina olisi ollut työpäivä.
Toki olisin voinut olla ilman toikkariakin saikulla jokusen päivän.
mutta mun mielestä oli järkevää antaa ammattilaisen vähän katsoa.
No, mussa olikin tulehdusarvot korkealla ja
lekuriajan sain seuraavalle päivälle.
Arvot olivat jo laskusuunnassa,
eikä oikein mitään selvästi selitettävää syytä löytynyt.
Kilpirauhasen tulehduskin oli ehdolla
kun toisen puolen rauhanen on ja oli turvoksissa ja kipeä.

Parit lääkkeet sain ja kolmen päivän sairastodistuksen:
akuutti selittämätön hengitysteiden tulehdus (jotenkin noin se meni)!
Lepomääräys jne.

Tänään olen kyllä köllötellytkin vielä,
mutta olen kartellut nukkumista,
jottei unitahti mene ihan sekaisin.
Tosin aamulla oli lievenneen kurkun lisäksi rauhaskipu noussut leukaniveleen
ja toisessa korvassa oli kaiku.
Huomenna on jo kokeiltava ulkoilulenkkiä,
täytyyhän mun testata pysynkö tolpillani,
jotta en kupsahda nurin perjantaina töissä.
Tietysti menen takaisin vastaanotolle,
jos olo ei tästä pian normalisoidu.

Mulle selitettiin,
että toisaalta onkin hyvä,
uudet flunssakannat päivittyy edes kerran kymmenessä vuodessa,
jos harvoin sairastaa niinkuin mä,
muutoin ne saattavat iskeä sitten kovin ankarina.
Ymmärrän ja hyväksyn selityksen!