sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Kaalilaatikoita



























Näitä kaalilaatikoita ei syödä,
katsellaan,
kunnes peittyvät lumivaipan alle,
ehkä piankin.
















































Yksinkertaisuudessaan niin kauniita.





























Saimme loputkin syystyöt pihalla tehtyä,
nämä kaalit kaupasta ja aloilleen,
halkopino peitteen alle ja
loputkin kesäkukat kartanolle.
Tosin mullat jäivät astioihin,
ne olivat jäässä, kiinni.

Ja ah, niin vastentahtoisesti ja -haluttomasti raahasin kesävaatteet ja
-kengät ylös ja talvivastaavat alas. Olin mie ahkera!
























Pyykinpesun lomassa,
ruuanlaittoa odotellessa
lähdimme Marskin kanssa lenkille.
Tarkoitus oli tehdä lyhyempi taival,
mutta kuka tuolta kauniista auringonpaisteesta malttoi kovin äkkiä sisään tulla.















































































Ja vielä lenkin jälkeen jäin ulos kuvia räpsimään.


















































Atriamme sisälsi uunikalaa ranskankermalla peitettynä
vakkarisalaatin kera.
Hiukka myöhemmin tein jälkkäriksi jätskipirtelöt,
omenaa ja banaania.

Ajoissa istuin myös töllön eteen Tanssii t... ootellen.
Hih, Ratia senkus vaan jatkaa.
Liekö katsojien kapinaa tuomareiden tosikkomaisuudelle.
Upean notkea lattarivartalo Antoniolla,
luontevaa liikkumista.

Aurinko ylettyi sisällekin.
Eteisen lentsikat valastuivat kivasti.




keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Annetaan nyt tulla ...



Annetaan nyt tulla näitä päivityksiä, kun aikaa on.
Huomenna alkaa taas työt vapisten jälkeen
ja tiedä kuinka sitten taas ehdin/jaksan.
Ja alkaa peräti ennen aamukuutta,
laiteasennuksia,
toivottavasti pääsen kotiin kohtuuajassa.

Yllä/alla on mun potut, pastat ja riisit,
niitä tulee enää harvoin syötyä.
Toissa kesänä tämän pupuruokaelämän aloitin.
Jos menee muutama päivä,
etten salaattia syö,
niin mun vatsa jo oikein huutaa sitä.
Tärkein eli salaattipussi jäi hieman muun tavaran taakse,
se on yleensä jäävuorisalaattia.
Tänäänkin söin koko satsin itse,
miehen ollessa kotona jaan toki osan hänellekin.
Materiaalia on niin monta,
että ei haittaa jos joskus joku puuttuu.
Elikkä perussalaattini sisältää
jäävuorisalaattia, viinirypäleitä, banaani,
salaattijuustoa (eli fetaa), oliiveja, valkosipuleita,
siemeniä, balsamiviinietikkaa ja neitsytoliiviöljyä.
  
























Vanhuus ei tule yksin,
kuuluu tuo kulunut lausahdus,
mutta on se niin totta!

Sitenkin se on havaittavissa,
että näitä sairaskertomuksia tässä kirjoittelen!

Muiden "vaivojen" lisäksi mun vasen polvi kipeytyi joskus elokuussa.
Mie pöljä olin epäsopivassa asennossa pitkään ja
auts illalla ja vielä enemmän seuraavana päivänä.
Polventaus turposi, kipeytyi ja "polvikalusteet" tuntuivat olevan ihan sekaisin.
Joskus polvi petti eteenpäin riipaisevan kivun kera,
mutta ihme ja kumma se toi aina joksikin aikaa helpotusta.
Jokainen askel oli otettava harkiten,
ei mitään kiertoliikettä tai nopeaa lähtöä, epätasaista alustaa,
alamäet olivat kidutusta, ylämäki helpotusta.
Koiralenkeillä huokailin onnesta kun tunsin oikean jalan olevan aivan taivaallisen hyvän ja ihanan.
Mietin tietty myös onko vasen koskaan enää kaltaisensa.
Lenkkarit olivat ainoat kengät,
joilla sain niin hallittuja ja tasaisia, turvallisia askelia, kuin nyt oli tarpeen.
Mulla on yhdet hyvät mustat lenkkarit ennestään ja halusin toisetkin.
Sporttikaupan myyjälle kuvailin haluamani kenkiä,
niiden pitäisi sopia vaikka jakkupuvun kanssa, höh! ... Löytyi.

Meni viikkoja ja eräs viikonloppu huomasin,
että hei, polvihan on melko kondiksessa, ollut jo muutaman päivän!
Ja mitä mie menin tekemään,
tein töitä jälleen siinä samassa epäsopivassa asennossa ja kivut tulivat takaisin!
Kylläpä ketutti.
Sama rumba ja varovaisuus taas kehiin, harmitti.
Mulla on ylitaipuvat polvet ja nyt polvi notkahteli taaksepäin.

Reilu pari kuukautta kipuilin sen kanssa,
kun olin päättänyt, että mikään ei estä,
ei edes käyttökelvoton jalka, tai siirrä sitä leikkausta,
jota odotan. Siihen leikkaukseen menisin vaikka jalka kainalossa.

Pakkohan se oli loppujen lopuksi tilata lääkäriaika.
Hän epäili polven takana olevan kystan ja/tai tulehduksen,
kulumaa tai nivelrikkoakin voisi olla.
Tarkkaan hän selitti, mutta enhän mä muista,
ymmärsin kyllä.
Käväisin myös polvikuvauksissa,
niistä saan tietoa myöhemmin.

Tolkun tulehduskipulääkekuurin sain,
on se helpottanut, vaan ei parantanut täysin,
sekä alla kuvassa olevia pillereitä, äyriäisistä tehtyjä,
kolmen kuukauden kuuri,
vaikutus tuntuu vasta kuukauden päästä.

Olin sitä mieltä, ettei mulla ole nivelrikkoa niinkuin äidilläni oli
ja näkyihän se hänen sormistaankin.
Lääkäri totesi, että syötyäni noita, siis kuukauden jälkeen,
en tiedäkään mitä on ollut,
kun vaikutus notkeuttaa kaikkia niveliä! Hope so!

Siitä leikkauksestakin olen odottanut tietoa joka päivä,
kun lupailivat lokakuuksi.
Maanantaina soittelin sen perään.
Leikkausjono oli menossa jo loppukuusta eikä mun nimeä siellä vielä näkynyt.
Kuulin että kirurgi olisi lomalla marraskuussa ja
niinpä mun oli päätettävä, pitkin hampain,
että siirretään sitä sitten ensivuoden puolelle.
Sairaslomaa se tietää kuukaudeksi ja
joulukuussahan en saikulla malta olla, en sitten millään!






tiistai 16. lokakuuta 2012

Viimehetkellä




























Siinä sitä nyt on ... lunta!
Onneksi sain haravointiurakan eilen valmiiksi!

Eilisaamuna radiosta kuului tilastotieteilijän juttua ... gallupeista.
Tulevat vaalithan olivat aiheen ajankohtaistaneet.
Mie olen skeptinen gallupeihin.
Olen jo ennenkin pohtinut kuinka potentiaalinen tutkittava mie olisin ...
ja innokas.
Mielipide löytyy joka asiaan,
mutta ei multa vaan kysellä!
Tarkkaan mietittyäni muistin,
on mua kerran haastateltu vaalien alla,
joskus 70-luvun alussa.
Monet vaalit ovat äänestysikäni aikana jo olleet,
mielipiteeni olen kyllä vaalikopissa ilmoittanut,
liekö koskaan jäänyt äänestämättä
ja jos on, syy on ollut pätevä.
Muita gallup-haastatteluja on kyllä ollut.

Mutta ihmettelen, jos puhelinhaastatteluja tehdään päiväsaikaan.
Useimmat äänestäjät ovat töissä,
harva vastailee siellä omaan puhelimeensa.
Nettikyselyt ovat myös kyseenalaisia,
kaikki henkilöt eivät käytä tietsikkaa kuin pakollisiin hommiin.
Puhumattakaan, moni ei netissä kyselyihin koske,
siellä on niitä jo liikaakin tosin kaupallisia.

Ps. Nyt jos joku tilastotutkija lukee tätä,
niin mun puhelin pirisee kohta,
ei vaiskaan, eihän se niin toimi.

Erittäin kiinnostunut olen tilastoista.
Joskus tein niitä töissäkin läjäpäin ja aiheesta jos toisestakin,
lähinnä perusteluiksi vaatimuksiin, toivomuksiin ja pyytämisiini.
Laiskuus on harventanut ed.m. intoa.




















Pitihän mun viihdyttää itseäni jotenkin haravoidessani.
Naapurin haravoivasta sedästä viihdytystä ei ollut,
hiukka siinä taukoillen juteltiin,
muulloin haravoiden kraak-äänet estivät toistemme kuulemisen.

Siis laskeskelin aiheesta tilastoa!
Tonttia ilman rakennuksia on noin 1.000 neliötä.
Joka neliötä kohden tein keskimäärin noin 15 haravoitivetoa.
Siis 15.000 vetoa.
Aikaa pihan siivoamiseen meni kymmenisen tuntia,
siitä noin kolme lehtien kasaamiseen, kärräämiseen ja peräkärryyn nosteluun,
jota tein varovasti käsivarsia säästellen.
Varsinaista haravoimista seitsemän tuntia eli 420 minuuttia,
joka minuutille tuli noin 36 vetoa.
Olinpa aika hidas, veto kutakuinkin joka toinen sekunti,
mutta enhän mä rehkinyt.

Joskus on piha haravoitu miehen kanssa oikein urakalla,
väittäisinpä, että veto per sekunti.
Ja mä olen vaan haravoinut koko ajan,
mies on kärrännyt lehdet.
En nyt viitsi laskea,
laiskuus siis,
mutta eiköhän työ ole tuolloin tullut hoidettua puolessa ajassa.

Ps. Laskinpa kuitenkin ... tulokseksi sain reilu neljä tuntia!

Pss. Naapurin sedällä on hieman samanlaista hassua huumoria elämään,
mutten viitsinyt alkaa hänelle laskelmiani esittämään.






























Tällainen ostettiin jokunen aika sitten.
Sillä saa jos jonkilaista hyvää mömmöä.
Pirtelötkin pyörähtää varsin nopsasti.
Äskettäin tekaisin itselleni herkullisen juoman
maustamattomasta jukurtista,
mustikoista, banaanista ja
salaattisekoitussiemenistä, slurps!

Erittäin hyvää laitteessa on,
että sen saa helpolla puhtaaksi,
välittömästi pyöräyttää siinä vettä,
ei jää mössöaineet sisään kuivumaan.
Merkki on Wilfa ja
hinta ihan kohtuullinen,
noin 50 euroo.
Otettiin tuollainen hieman reilumman kokoinen,
sillä saa ainakin kolmelle kunnon totit!

... Ja tästäpä tulikin mieleeni munatotit,
wau mitkä vaahdotukset tuolla tekisi!

































































Tämäkin on melko uusi.
Edellinen alkoi pitämään satunnaisesti outoa ääntä ja
ajattelin sen olevan jo loppunsa alussa.
Hammaslääkärillä oli tästä tosi hyvä tarjous.
Harjauspäitäkin on seitsemän,
osa spesiaalikäyttöön,
ei siis jokapäiväistä ja siitä lekuri varoittikin.
Esim. valkaisuharjaa ei saa käyttää jatkuvasti
vaikka se kuinka hyvältä tuntuisikin,
se on hampaiden kiillon tuho,
vain silloin tällöin muutamia päiviä.
Tuo tavishammasharjannäköinen on myös hyvä,
mutta se on kovasti roiskiva,
vaihtelen noita.

Entisessäni ei ollut kellonäyttöä.
Pikkumiehen kanssa harjaillessamme olen vaatinut häneltä samaa aikaa kuin itsekin käytän,
siis vähintään kaksi minuuttia.
Hänestä se on tuntunut pitkältä ajalta!
Tiedän, että olen kova harjaamaan ja nyt totuus selvisi,
mulla meneekin siihen 3,5 - 4 minuuttia!
Ei ihme, että pikkumiestä ihmetytti!
Lohdutin, että 2 on minimi,
lisäaika ei ole pahitteeksi.







































Ja tästä jatketaan ....


sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Kurinalainen päivä

























Lähes pakotin itseni haravan varteen aamupäivällä.
Sää oli melko kuiva ja tuuleton,
olosuhteet liki parhaat mahdolliset.
Pikkuinen pirskesade käväisi jossakin vaiheessa,
muttei se ajanut mua edes sisään.
Myöhemmin alkoi aurinkokin paistelemaan
ja sitä se tekikin koko illan.
Ei sillä, etteikö haravointi ole ihan kivaa ja aikaansaavaa puuhaa,
mutta hiukan hirvitti etten kipeytä käsivarsia.
Mie kun alan jotain tekemään,
niin yleensä aina lähes täysillä ja vaudikkaasti.
Nyt jarruttelin itseäni.
Ja maalauspuuha imi mua tänne yläkertaan,
sille innolle sanoin ankarat eit.



















Tauot asetin itselleni palkinnoiksi saavutetusta tavoitteesta ...
enkä lipsunut yhtään.
Ja sainhan mä paljon aikaiseksi,
paljon enemmän kuin osasin kuvitella.
Toivottavasti huomenna on samanlainen sää ja
saan loput siivottua.
Aloitin hankalimmista ja haasteellisimmista paikoista
jäljelle jäi vaan tasaista kenttää,
tosin runsaslehtistä.

En raaskinut heittää vielä kaikkia kukkia pois.
Suunnittelin hakevani "kaaleja" syksyksi ja
vaikken saakaan niitä vielä aloilleen,
mahtanevat pärjäillä odottamassa vaikka pihapöydällä.
Läheisessä marketissa oli mahtavat valikoimat "kaaleja" ja
laittelimme niitä taannoin myös haudoille.

Keräsin pahvirasiaan ylläolevan kukintoja,
josko saan niistä siemeniä ensi keväälle,
ihania ja helppohoitoisia, meillä viihtyviä.

























Jokunen kukkiva löytyi vielä myös "lammikolta".









































Pihalla puuhastelin viisi tuntia.
Sitten pikaiset syömiset ja
pensselit käteen.




Hetken kuluttua ...
























Ja tähän jäin,
kun Tanssii tähtien kanssa alkoi.
Mie niin rakastan tanssimista ja
kovin myötäeläen ohjelmaa katson.

Visio on selkeä,
mutta ans kattoo .....
Täällä taas ollaan!





lauantai 13. lokakuuta 2012

Nasu nasu ja nasu

Laitetaanpa naamakin väliin näkyville ...
ja nuo kiharat!





























Nyt oli aikaa leikkiä kameran kanssa.
Räpsäsin asukuvankin ennenkuin lähdin piipahtamaan kaupassa.
Olisin tavanomaisesti laittanut ulkoiluvaatteet päälleni,
mutta mun piti testata nuo housut ja niissä olon tuntuma.
Piukeet oli, vaan hyvältä tuntui.

Ja hox hox kaikki katsojat!!!!
Meillä ei suinkaan ole pinkkiä seinää,
ihan reilun punainen se on!
(Kameran temppuja!)














































































Tästä tai ilmeestä, tuli mieleeni alla oleva kuva.
Henkkarini vuodelta -71.
Pienen päässälaskun tuloksena,
reilu 41 vuotta sitten, huoh!













































































Ylläoleva työ vamistui viimein.
Taiteilijasetäni, jolle tuota tein,
ehti poistua jo mananmaille,
mutta ajatus hänestä oli loppuun asti mukana.
Siinähän on isäni kotitalo monelta suunnalta kuvattuna.
Tomaatti- ja omenaviljelmät olivat ed.m. setäni rakkaita harrastuksia.

Allaoleva taulu palautui kotiin ja löysi jo paikkansa.
Aiheeltaanhan se olisi ollut merivessataulu,
mutta raamien puolesta ei sinne sopinut.





perjantai 12. lokakuuta 2012

Viisi päivää

Viiden päivän vapaat aloitin kampaajalla.

Nyt on kiharaa ihan kerrassaan.
Tarkkaan mietin arvaanko tämän tehdä.
Kampaajan kanssa mietittiin milloin mulla on viimeksi kiharakutrit olleet,
päädyttiin 80-luvulle.
Liekö yhtä helpot kuin silloin?
Kampausten yleinen tuho, sade,
tekee näille vaan hyvää.
Aiemmin jo tarkistin onko mulla vielä afrokammat tallella,
oli ne.




















































Maalaustelineet on viritetty.
Tämän korkean on isäni joskus kauan sitten mulle tehnyt.
Tunnearvoa on paljon ja
melkein iskä istuu olkapäälläni kuvainnollisesti kun telineen äärellä olen.
Tähän tyhjään tiedän mitä aloitan ...






























Kunhan viimeistelen alla kuvatun.

Ja jotta en ihan sisällä happane,
odottaa pihalla runsaasti haravoitavaa.





tiistai 9. lokakuuta 2012

Vuodet vierii

9 vuotta on pikkumies meitä ilahduttanut veikeällä olemuksellaan.
Eikä se veikeyteen jää, hän on rakastettava, ihana, hauska, fiksu, söpö ja paljon paljon muuta.







































Juhlien aihe oli päivänsankarin valitsema, tietysti.