sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Sunnuntaini 1 - My Sunday 1

Mun sunnuntai on niin pitkä,
että siitä täytyy tehdä pari postausta.
Tosin en saanut juuri mitään aikaiseksi,
mutta tämähän on vapaapäivä.
Viikolla suunnittelin imuroivani tänään,
mutten viitsi, ehtii sitä myöhemminkin.
Marskin irtokarvat lämmittää nurkissa,
koppaan niistä suurimmat kasat kouraani.
Onneksi karvoja ei lähde enää isommalti
ja mistä lähtisikään,
liekö koira ollut koskaan noin "ohut".
Se tuntuu niin laihaltakin,
kun muhkea turkki on kadonnut.
Olemme miettineet jo sen sairastuneen johonkin,
mutta mitään oireita ei ole.
Se syö hyvin, iho on kunnossa ja tavanomaisen pirteäkin se on.

Myöhäinen aamuni alkoi kahvilla,
kuinkas muuten.
Sitä on saatava niin pikaisesti,
että laitamme latingin valmiiksi jo iltaisin.
Mies kävi koiran kanssa aamulenkillä,
arkiaamuisinhan se on mun heiniä.



































































Täälläkin oli piipahdettava ennenkuin aamupuuro mahtui masuun.
Arkisin jätän aamupuuron syönnin lounaaksi töihin.























































Marskille ruoka ja raikas vesi rauhaisaan paikkaan keittiön peräseinälle,
avonainen ovi makkariin asettuu myös seinämäksi oikealla.

Alakerrassa meillä on varsinaiset pesutilat,
sinne siis.

























































Ja kun kerran alhaalla olen,
pyykit samantein koneeseen.
Pesukoneen viereisen allastason äärellä meikkailen työaamuisin,
hyvin harvoin vapaapäivinä, en siis tänäänkään.

Matkalla keskikerran läpi,
väittäisin, että hörppäsin mukillisen kahvia.
Askeleet nousivat yläkertaan.
Kurkkaus portaikon tirkistysaukkoon,
kosteaa, harmaata.









































































Sinne Marskikin kapusi uuden possunsa kanssa.

Kone auki ja hommiin.
Torstaina pidän palaverin ja sen "kässäriin" on helpompaa keskittyä kotona.



















































Kun kello lähestyy 14.00,
vaatii Marski päivälenkille.
Suuntasimme merenrannalle,
olipahan siellä sumua niinkuin joka puolella maisemassa.
Koira ihmettelee napsuja,
joita jäät rannalla saivat aikaiseksi,
mahtoivat sulaa hiljaa hissuksiin.

























































Tästä kuvasta tulee Lapin tunturit mieleen.
Voisi kuvitella, että kivien jälkeen on jyrkkä rotko ja
kaukaisuudessa siintää seuraava tunturi.

Kiersimme vanhan hautuumaan.
Otin kuvia kiviaidasta ja kas,
Marski hyppäsi muurille,
joka tuossa kohdin on kovasti heinittynyt.
Uteliaisuutensa heräsi, mitä lie mie siellä näin.
Koiramme on erittäin ketterä ja
sillä on vahva luottamus tasapainoonsa.
Laivakoiranahan on oltava hyvät taipumukset pysyä paatissa,
muuten kastuu ja siitä se ei pidä.





















































Nuo koirakoukut ovat niin kivoja.
Tyhjä odottaa uuden turvaliivin kuivumista patterilla,
toinen liivi odotti pyykkikonetta.

Joka paikassa oli kosteutta, vesipisaroita,
onneksi ei sateeksi äitynyt.




























torstai 22. marraskuuta 2012

Pikkumiehen päivä - Little Man´s Day


Kuvat puhukoon puolestaan kuinka meillä vietettiin iltanen.


























































































































Marskin vahtipaikka, kun yläkerrassa puuhailemme.
Tästä on hyvä kuulostella myös keskikerran tapahtumia.

Pikkumiehen äiti ihmetteli onko nuokin pehmolelut vielä tallessa, toki.






































































Kirjoitti hän kirjeenkin,
mutta kenelle?
Ainakin se menee perille,
kun on viiden euron postimerkki!













































 Ja uutta rakentelua syntyy ...!




Pikkumiehen postaus

Kuvassa (hieman alempana) on Titanic.
Tietääkö kukaan minä vuonna Titanic upposi?

Titanic ei olisi uponnut,
jos siitä ei olisi ollut hukassa kiikarikaapin avaimet!!!
Tähystäjä näki jäävuoren liian myöhään.
Laiva yritettiin kääntää, mutta siinä oli täysi vauhti,
eikä sitä saatu pysähtymään.

Olen tutkinut paljon Titacia ja myös Estoniaa.
En ole saanut vielä katsoa Titanic-elokuvaa,
mutta olen katsonut videopätkiä You Tubesta.
Elokuvan katson sitten kun olen tarpeeksi vanha.


Se rakennettiin vuonna 1911-1912.
Minä rakensin pienoismallin vuonna 2012.
Tänään maalaan sen mummelin kanssa.
Siitä tulee hankala homma,
mutta mehän osataan maalata.
Löytyyköhän mummelilta pikkupensseleitä?
Onkohan mummelilla rajausteippiä?
No, onhan sillä kun se on maalannut seiniäkin!
Papalta haetaan vanhoja Iltasanomia pöydän suojaksi.

































Radiosta tulee juuri nyt tarinoita.
Toinen korva kuuntelee niitä.
Kävin laittamassa mummelin tarinaankin sanan,
siihen Himmeli-juttuun.

Tänään oli viisi tuntia koulua.
Äiti toi minut tänne suoraan,
kun meillä on mummelin kanssa vähän puuhia.
Läksyt tehtiin ja mummeli tarkasti ne jo.

Titanicista puuttuu kuvasta vielä sähkötyslangat,
mutta ne ovat jo siinä.

Ota kuva - Take Picture

Ota kuva! sanoi Marski ja tälläytyi viereeni kauniisti istumaan.

Ja puhuuhan koirat, vaikka yksi tuttuni muuta väittää,
puhuvat ainakin omilleen!
Marski on schipperke ja täyttää joulukuussa kahdeksan vuotta.
Se on varsin innokas isäntiensä ulkoiluttaja.
Mikä on lenkkeillä, kun se  kulkee kiltisti muista välittämättä hihnan päässä ja
ymmärtää sanat suoraan, vasemmalle, oikealle, odota jne. Marskin suurimmat välittämiset ja kiinnostuksen aiheet ovat muiden lajitovereiden jättämät viestit tien penkereille.
Jos pysähdymme juttelemaan tuttujen, naapureiden kanssa, se väliin äänekkäästi komentaa jatkamaan matkaa, mutta ei siinä tapauksessa, jos juttukaverilla on myös koirakaveri mukana.
Naapureiden koirat ovatkin sen kavereita paitsi yhden, jonka koirat hyökkäsivät sen kimppuun yllättäin pihasta. Ja tästähän on jo vuosia, mutta koiran muisti on pitkä. Joka kerta taloa ohittaessamme se kurkkaa onko hyökkäys tulossa. Ja talon emännästäkään se ei pidä, sillä hän huusi naama punaisena omille koirilleen ja Marskihan otti huudot myös itseensä.












































































Eilinen työpaita oli jo aiempi ostos.
Tietysti Seppälästä ja hinta 29,95,
vielä noita on saatavilla.

Ja linkistä löytyy ihanat Seppälän Magical Christmas-jouluspotit!



















































Ps. Laita sanaehdotus Himmelin tarinaan,
niin saan taas jatkaa juttua!
Sinne perään kommentiksi.
Kiitos etukäteen!

maanantai 19. marraskuuta 2012

Huokaus


Nyt Tulips on valmis.
Kuvanoton jälkeen lisäsin vielä pätkän mustaa rajausta,
mutta eihän sillä ole mitään merkitystä.
Uusia visioita on tälläkin rintamalla.
Tulppaanit oli sellainen pikainspis,
joka tuli pikkumieheltä.

Otsikon huokaus tulee siitä,
että mulla on nyt niin monta ajatusta ja ideaa päässä,
päitä pitäisi olla useampi!
Ja aikaa tuplasti lisää!
On myös huikaiseva kirjoitusidea,
mutta se vaatisi todella aikaa,
sormet syyhyävät sen kimppuun.

(Lohtuna isompiin kirjoituksiin olisi jatkokertomus yhdessä teidän kanssa täällä.
Käyhän kurkkaamassa ja jätä kommenttisanasi!)


Ajatustasolle on jäänyt haave omasta pikkutehtaasta.
Alunperin sen piti olla (jokin) tuotantolaitos tosi supertehokkaalla toiminnalla.
Väittäisin että mie olisin siinä hyvä,
mutta esteenä luontainen laiskuus ja rahanpuute.
Kuukausipalkka vetää voiton ja
suo tilaisuuden harrastaa muutakin kuin työtä.
Ideapajahan tehtaasta olisi pitänyt tulla!
Kaiken sen mitä itse en ehdi toteuttaa,
voisivat "työläiset" ahertaa.
Vaan mahtaapi olla mun villeimmät ideat sellaisia,
että niillä ei oikein palkoille pääse, huoh!

Liekö olisi helpompaa olla "putkiaivo" ja
keskittyä vain yhteen asiaan!

Tämä nyt oli tätä,
osastoa "ei niin vakavasti"-kirjoittelua!

Huomenna ainakin tiedän mikä töissä odottaa,
naisten ihanan jouluosaston rakentelu.
Luulenpa että siitä tulee mahtava, kiinnostava ja ennen kaikkea houkutteleva.
Herkullisia alkupaloja löytyy jo Seppälän Shop On-linessa 





sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Iloisin mielin sateeseen







Marski odottelee päivälenkille lähtöä.
Ei haittaa vaikka sataa,
mua se haittasi.
Etsin sadetakkia, sitä ei löytynyt,
paitsi kun palasin.
Siinähän se oli kuistin naulakossa,
ei siis kaapissa, höh mua.
Piti heittää sadeviitta kaiken kukkuraksi muun vaatetuksen päälle.
Vaikka takki pitää kohtuudella vettä, niin rajansa kaikella.





























Takaisin tullessamme sade oli jo hieman laantunut,
räpsäisin muutaman kuvan pihalla.
Valkoiset kaalit kestävät kylmää paremmin kuin lilat,
jotka ovat jo vähän nuutuneita.

Kurjasta kelistä huolimatta jotain positiivistäkin ...
Nyt ei ollut kylmä, + kolme astetta
ja moninkertainen vaatetus.
Ei ollut enää liukasta niinkuin oli eilen.
Tuuli kovasti, mutta puolimatkaahan oli siten tietysti myötatuulta.
Sateella kadut olivat hiljaisia ja huoletta saatoimme kierrellä isommat lammikot.
Viimeisimpää katua ylittäessämme auto roiskaisi kunnon lammikon jaloilleni,
ei haitannut, housut olivat jo märät eikä vesi soljahtanut kumppareihin
ja kotiin oli enää lyhyt matka.
















































































Viikonlopun keittiöpuuhat jäivät vähälle, hyvä niin.
Eilen olimme ystäväpariskunnan kanssa syömässä Cumuluksen Huviretkessä.
Eturuoaksi otin antipastolautasen, pääruoaksi vuohenjuustoa kasvispedillä ja
jälkkäriksi kahvia ja jäätelöä kastikkeen kera.
Hyvää oli.

Tänään mies meni hirvipeijaisiin,
toki miekin olisin päässyt mukaan,
mutta olin unohtanut koko asian ja
aamuaskareet olivat vielä vaiheessa,
kun olisi pitänyt jo lähteä.
Hän sai seurakseen veljensä ja hänen vaimonsa.

Mie söin kotona valmista porkkanalaatikkoa.
Meillä on "pikkujoulueväät" jääkaapissa,
siis porkkana- ja lanttulaatikkoa sekä kinkkua.









































































































ps. Huomasitko jatkokertomuksen oikeassa sivupalkissa.

lauantai 17. marraskuuta 2012

Mennen tullen


























Näin se vaan on aamuisin lähdettävä,
vaikka toinen itkee vieressä,
varsinkin kun vien isännänkin mukana, kuskiksi.





























Näitä siltojahan nykyään riittää,
hyvä niin, liikenneturvallisuuden takia.
Tämä on kaupunkimme uusin,
ihan kotimme nurkilla,
ja pyöreitä liikennejakajia,
ensimmäinen on jo takana.
Piiput ovat kaukolämpövoimalan ja
oikealla on keskustaa hallitseva kaupungintalo.






















Jos mennään yli,
välillä alikin,
ratapihan alitus.






















Onnistunut liikennejakajan "monumentti".
Oikealla vielä hieman keskeneräinen uusin rakennus keskustassa.
Tuossa voisin itsekin asua,
puisto ja meri ihan vieressä.








































Vasemmalla puolen oikeustalo,
oikealla virastotalo,
jonka takana kaupungintalo.
Kun autoni on punaisen auton paikalla parkissa,
olen kampaajalla.























Oikealla perinteikäs työväentalo,
nykyään sosiaalialan ammattioppilaitos.
kaduilla on talvivalot.

























Oikealla, myös perinteikäs, hotelli Merihovi.

























Ja tällainen odottaa töissä oikeaa ajankohtaa.
Mä tiedän jo mistä löytyy luukku 1.
Ei vaiskaan, pitää antaa muillekin mahdollisuus.





























Illalla kotia päin ...
Valaistuja puita riittää,
harmi kun ne ovat vielä niin pieniä.
Uusiahan ne pitää silloin tällöin,
muistan nuoruuteni valtavan tuuheat puistokadut.
























Kemin Pirtti,
tässä toimi 80-luvulle asti kaupunginteatteri.

















































Keskimmäinen pyörimäni liikennejakaja.
























Ja tähän kotia läheisimpään tuodaan talveksi heijastavat tähdet.























Harmillista, valkoinen jänösemme juoksi juuri naapurin pihalle.
Yleensä se jämähtää säikähtäen suoraan valokiilaan.























Kotona ollaan taas, moi!