lauantai 5. kesäkuuta 2010

Makeavesiputki

Päivän kiva pirskatti
ja päivän ilonaiheet
samassa paketissa

Sanopa sana makeavesiputki vaikka silleen vahingossa suusta lipsahtaen uteliaisuutta tihkuvalle, tiedonnälkäiselle kuusivuotiaalle! Apuva!

Siinä joutuu mummeli piirtämään pojan kanssa monenmonta kuvaa satasanallisin selityksin. Onneksi poikakin rakastaa esittää asioita piirtäen ja myös ymmärtää kuvallista ilmaisua, karttoja ynnä muita vastaavia, hyvä hyvä hyvä, huutaa visuaalinen mummelinsa!

Tarina alkaa eilisellä laivanuittoreissulla.
Pikkumies on jo aikoja sitten toivonut mummelilta tiettyä laivaa tietystä  kaupasta. Pappa hoiteli ostoksen mummelin ollessa sidottu vielä työmaalleen. Ja kun sieltä vapauduin, oitis ajelimme merenrantaan kumpparein ja kaksin päällekkäisin takein varustautuneena. Tuuli oli ankara, voimakkuudellaan ja kylmyydellään.

Rantatyrskyissä pojalla pikkupaniikkia veneensä puolesta, mummeli lupasi tarpeenvaatiessa vaikka uiden hakea mahdollisesti ulapalle karkaavan veneen ja olihan siinä sentään kauko-ohjain.

Makeavesiputkisanalipsahdus tapahtui kun ajelimme mutkien kautta kotiin. Koukkasimme läheisen kaivoksen maastoissa, nuoruuden ralliteillä metsässä, mökillä, jädellä .... 

Kun löysä vapaapäivän aamu oli saanut mummelin hereille tänään, päätimme lähteä tutkimaan tämän nuoruudessani tutun asian, makeavesiputken!

Täältä jostain se alkaa, suuuuuresta joesta. (En viitsinyt putken pumppaamolle asti kävellä jokivallia pitkin kylmässä kovassa tuulessa ja vettäkin ripsi.)
Ylemmässä kuvassa näkyy voimalaitos.





Tässä se nyt näkyy.

Lapsuudessani putkia oli kaksi ja ne olivat rakennettu puusta. Alla menee mökkimme joki, tässä kohdin kanavaan ohjattuna.

Kerran jouduimme kysymään metsälenkkeilijältä hieman opastusta. Aina aiemmin olen liikkunut putken maisemissa polkupyörällä ja ne polut ovat hieman toiset kuin metsäautotiet. Ja ennen tämä putki kulki avoimessa suuressa kaivannossa pitkin metsiä. Myöhemmin putki peitettiin maahan kun eläimet, lähinnä kai hirvet, saattoivat loukata siinä itsensä.

Metsästä etsimme siis tätä putken suuta, jossa vesi pääsee valtoimenaan virtaamaan kanavaan.




Ja se virtaa ja virtaa pitkin metsiä kaarrellen kaupunkimme kiertäen antaen makeaa vettä mm. kaivoksen käyttöön ja varsinkin eteläisen suuren tehtaan paperinvalmistukseen. Sitä varten se aikoinaan rakennettiinkin, tehdas sijaitsee nimittäin merenrannalla.

Nyt pikkumies tietää mikä makeavesiputki on ja missä se menee!

Ohessa piipahtelimme mm. lentokentän varakiitoradan päässä ynnä muilla salaisilla poluilla.
Arvatkaa vain kuulinko iloisesti huudahdetut ihanat sanat ... Sä olet kyllä maailman paras mummeli!
Pikkuinen vaivannäkö on tuon väärtti, elämyksiä lapselle.

Pihalla odotti risusavotta, harvennettuja pensaita ja pusikoita. Niitä kasailimme peräkärryyn poiskuljetettavaksi ja kun se urakka oli suoritettu, päättivät pappa ja poika keitellä kunnon pöönäkahvit ulkona.
Kahvimyllyyn ja sen käyttöön liittyy myös tarina pikkumiehen tiedonhalusta ja sen toteuttamisesta. Niinpä pavut jauhettiin ensin käsivoimin. Olipas kunnon kahvit, miekin sain kupposen!

Söimme tänään kesän ensimmäiset uudet perunat, tosin ruotsalaiset ja silliä sipulivoin kera, lurps!

Koitti aika lähteä isän kanssa sedän valmistujaisiin ja pikkuisen siistimpää ylle, pieni poseeraus mummelille.


On meillä ihana pikkumies!


4 kommenttia:

tuksu kirjoitti...

Pikkumiehen lisäksi sinulla on mahtava kertomisen taito!
Kiitokset kun sain taas piipahtaa kuuntelemassa ja oppia ottamassa...juuri noin mummeleiden "pitäisi" toimia, olla ja mennä lasten ehdoilla :) joskus onnistuu, joskus ei.
Mukavaa kesäpäivää sinne
tuksu

Eva-Liisa kirjoitti...

Omaps hyvännäköinen kesäinen kuvakavaldari!!
Voi että pikku mies on kasvanut tosi paljon!! iso poika on mummelilla!

Kiva kun piipahtelet blogissani. Sinä olet uuden blogin kans perustanut.

tuksu kirjoitti...

Piti palata vielä ja naurahtaa itselleenkin. Pah! kyllähän mä NYT muistin, kun kerroit! Ihanaa törmätäkin "wanhaan tuttuun"
piipahdan taatusti jatkossakin :)
tuksu

Pike kirjoitti...

Kiitokset Tuksu ja Liisa kommenteista!

Pieni on tämä nettimaailma jos varsinainenkin ja tääl tapaa tuttui, kivaa!

Ei ole kauaa kun toi ihanainen poika oli parin päivän ikäisenä sylissäni, hmmmm ja syksyllä jo koululainen!