tiistai 22. kesäkuuta 2010

Portaikko

Kun mä olin pikkutyttö,
vierailimme joskus sukulaisten ja tuttujen luona,
joilla oli puolitoistainen talo.
Mä olin kovasti kiinnostunut niistä portaista,
meillä kotona ei ollut.
Toivoin että jos olisi,
mä viettäisin paljon aikaani niiden hämyssä istuen,
haaveksien,
ollen rauhassa ihan yksin itseni kanssa.





















Nyt meillä on
ja tuo lapsuudenajatus tulee usein mieleeni
muttei mulla ole tarvetta istuksia niissä,
ei muuta kuin muiston hahmottamisessa kuvaksi.

Mutta mä ymmärrän oikein hyvin
kun kaikki vierailevat pikkulapset on niistä myös kiinnnostuneita
ja ramppaisivat niissä alvariinsa
tai ainakin ryömisivät jos askel ei vielä pidä.

Portaissa on jotain mystistä,
kaikki tahtoo ylöspäin.

2 kommenttia:

tuksu kirjoitti...

Ihana muistosi lapsuudesta. Itselläni on muisto lapsuudesta pikkusiskon kummitädin kristallilampusta.
Kun pääsin sinne joskus kylään, istuin sohvalla ja katselin sitä ihaillen.
Päätin, että tulen aikuiseksi ja RIKKAAKSI, ostan sellaisen.
Tulin aikuiseksi ja en saanut (en ollut kait tarpeeksi rikas...)vieläkään....
mutta eläköityäni, vaikken rikas ollutkaan kristallikruunu odotteli minua kirppiksellä :) Nyt se kyseinen lamppu on makkarissani.
Kiitoset Pike, ihanasta muistelostasi :)
tuksu

Pike kirjoitti...

Niin ... kuinka paljon meillä onkaan mielissämme vastaavia haaveita. Toiset ovat toteutuneet, toiset eivät, kaikki ei tarvitsekaan. Niitä on kuitenkin kiva muistella ja miksei kirjoittaakin.

Kiitos Tuksu kommentistasi!