Voi kuinka rupusilta mun ulkokukkani näyttävätkään, ktso ed. postaus. Vaan odotellaanpa. Vastoin periaatettani, jos joku kasvi ei mun hoivissa ilman lannoitetta menesty, niin sitä ei siihen ole tarkoitettukaan.
Siis ostin kanankakkaa, puutarhuri perusteli sen ripottelemista hautuumaalle jäniksien torjumiseksi! Ja kun sitä kerran pikkupussillinen oli, sain häneltä kaupantekijäisiksi, ripauttelin sitä myös pihakukille. Jahka ne pian rehottaa. Hautuumaalla ihmettelin kun papanat eivät tuoksuneet odotetulle, mitä vielä, kun laitoin niitä pihalla ja just ovipielen laatikkoon, niin johan sen ittensä tuoksu lemahti, ouks.
**************************
Meillähän on täällä kotona sisäpintaremppa vähän vaiheessa. Jouluksi ehdin olkkariin asti, sitten tulikin taukoa, syystä. Ja kukapa kesällä alkais hikoileen, syksyllä taas jatkuu. Tämä huone pitäisi seuraavaksi palauttaa makkariksi niinkuin alunperin olikin. Teimme muutamien vuosien makuuvisiitin yläkertaan. Siis mulla on tässä remppavehkeitä nurkassa ja tikkaat toisessa, aivan tarkoituksella ettei asia unohtuisi.
Vaan niistä tikkaista on tullut vaatikkaat, kuinkas mä pärjään myöhemmin ilman niitä! Onhan toki sisustustikkaita olemassa, ajaisivatkohan ne saman asian, siis vaatikan viran. Paikan johon roikotetaan kotiutuessa päivän vaatteet kun ylle vaihdetaan kotoisaa koti-, aamu-, kylpytakkii.
Löytyneehän meiltä parit vaatetelineet, ullakon kätköistä, sellaiset jaloillaan seisovat henkarit poikkipuineen, mutta ne vie aika ison tilan lattialta. Vaatikkaat olis tuolleen sopivasti huomaamattomat pikkukolosessaan.
8 kommenttia:
Meillä on olohuoneessa kuntopyörä, jossa roikkuu vaatteita ja pyyhkeitä ;-) Juuri muuta tekoa tuolla pyörällä ei olekkaan.
Meilläkin kuntopyörä edustaa vaate- ja pyykinkuivaustelinettä!! Viimeksi siinä oli mattoja kuivumassa.
Muuten, minäkin olen sitä mieltä, että jos kukka ei kestä lannoittamatta, niin se ei ole minun kukka! Jostain kumman syystä kastella vielä muistan, mutta lannoittaminen on yhtä tuskaa!! :-)
:) voi kuinka tuttua, nuo "vaatikkaat"
meillä käy juuri noin...ns. taloustikkatkin, ne ovat AINA vaarin työvaatteita täynnä:/
Kiitokset, sain makeat naurut ja tiedon siitä, että vaatikkaat ovatkin ihan maanlaajuinen ilmenemä:)
tuksu
Hei ja kiitos kauniista kommenteistasi :) Kata Kärkkäisellä (jonka nimi on nykyään Katariina jotain) on kaksi kissaa, joiden nimet on Toivo ja Tyyne. Siis aika hauskaa kun se Katakin on joskus ollut oikeasti Minna.
Mutta kuka keksisi oikeasti jonkun sellaisen telineen/paikan, johon voi noita puolipitoisia vaatteita laittaa. Ettei niitä olisi ihan joka paikassa. Meillä on nyt just suosituin vaatteenroikottamispaikka turvaportti.
Ja Lontooseen olet menossa. Jos olisin taipuvainen kateuteen, niin nyt olisin kade :D Mutta ihanaa matkaa sinne - laitathan sitten tänne raporttia matkasta.
:o)
Kiitokset Tekosyy, Pami, Tuksu, Minna ja Anuradha kommenteistanne!
Sisätiloihin paremmin sopivat oskarin oksat pitäisi kehitellä noiden tikkaiden, kuntopyörien, porttien tilalle ... mietitään ja suunnitellaan ...
Ai, sinä oot muuttanut blogia? Mulla on kyllä ollut se sinun vanha blogisi suosikeissani, mutta olen vain ajatellut, ettet enää päivitä. Nyt seurasin linkkiä, kun olit jättänyt blogiini kommenttia, ja huomasin, että oletkin eri osoitteessa.
Kyllä se meidän poika on aina tosi innokas laittamaan pipon päähänsä, hän rakastaa pipoja ihan suunnattomasti! :) Hän olisi halunnut sen niin kovasti itselleen, ja oli hämmentynyt, kun kuuli ettei saakaan sitä itse.
No voi pikkuista! Kyllähän miehelle pitää pipoja virkata!
Meidän pikkumies oli keväällä niin innokas laittamaan lippistä päähänsä, tietty mun eli mummelin auton logoista, että laittoi sen sitten pipon päälle kun muutoin ei vielä kylmyyden takia lupaa saanut!
Kiva Mari kun löysit tänne ja kommentin laitoit!
Lähetä kommentti