sunnuntai 20. kesäkuuta 2010

Valaisevat veljekset















Mie olen aina kovasti tykännyt pankkiirilampuista. Isompi on sisälle ostettukin, mutta pienempi, ikkunastakin näkyvään autoon. Vaan sitä ei siellä paljon käytetty, joten se pääsi lämpimään isoveljensä viereen. Poikapuolisiahan nuo ovat, ehdottomasti.

Töissä oli eilen aamulla äkkinäinen toimintaohje, mieluinen kylläkin, se laittoi töppösiin entistä tiukempaa vipinää, se jatkui tänäänkin, hyvä.
Päivän pirskatti
Tosin voimavarat illalla kotona ovat sen myötä finaalissa.

Vihdoin saimme kotimaisia uusia perunoita tänään. Viisitoista huuhtelukertaa kertoi mies tehneensä ennenkuin sain pottuja peittävän savikerroksen irti, liekö olivat Turun savipelloilta kotoisin. Mutta kaiken sen maa-aineksen sisältä löytyi oikein maukasta syötävää.

Päivän ilonaiheet
Pikkumieskin tuli isänsä kanssa. Kun mahat olivat täynnä, aloimme toivomuksestaan askarrella. Taas meillä oli niin hauskaa, ensin muovailuvahojen kanssa ja sitten leikimme katsastusta. Mie kirjasin kaikki autohommat listoihin. Niissä olikin vääntäminen kun mikä tahansa humpuuki ei pojalle kelpaa, netistä oli haettava tietoa virallisista tarkastuskohteista, se oli pitkä lista, monta autoa kävimme läpi ja kaikki ei toki olleet ajokuntoisia vaan uusintaankin meni.
Ihanaa kun lapsella on lentävä mielikuvitus ja hassu mummelikin pääsee täysillä mukaan!

Eilen oli telkku auki viereisessä huoneessa kun Ruotsin häägaalakonsertti tuli. Pari kertaa oli siirryttävä lähemmäksi kuuntelemaan, katsomaan.
Ekana jonkun ruotsalaisen miesoperetti/oopperalaulajan esitykseen, ihanaa italialaista rakkaudenylistystä. Kaljupää kuuskymppinen, kukahan hän oli, etsinnästä huolimatta en ole nimeä löytänyt, häntä olisin jaksanut kuulla enemmänkin!
Ja toistamiseen Roxetten esitykseen, kivaa kun Marie astui taas lavalle, aina olen pitänyt kovasti heidän musastaan.
Roxette Anyone Tätä kappaletta ei eilen kuultu, tilanteeseen sopivampaa kyllä, The Look.
Ja tämä video on ehdottomasti tähän vielä lisättävä Listen to Your Heart

Ps. Viktorian hääpuku oli upea, se olisi ollut sitä ilman laahustakin.

2 kommenttia:

tuksu kirjoitti...

Upeat olivat häät. Minäkin seurasin sen, minkä ehdin niiltä "muka-hommiltani"
Leikit lastenlasten kanssa ovat hauskoja...minäkin nautin siitä, kun saa täysillä leikkiä, lapsena meidän ikäisillä ei siihen oikein mahdollisuutta ollutkaan...
*miettii*
Oikein leppoisaa su-päivää sinne :)
tuksu

Pike kirjoitti...

Kiitos Tuksu!

Sunnuntai alkaa olla jo illassa.

Niin, eipä vanhemmilla, puhumattakaan isovanhemmilla, jotka mulla tosin asuivatkin kaukana, ollut oikein aikaa meille lapsille.

Isänäidille mä olin kyllä tärkeä, ainoa tyttö suvussa tuolloin, ei leikitty, mutta tehtiin yhteisiä kauppareissuja Kankaanpäähän. Ja tietty sain aina jotain hienoa, mekkokankaita ja muuta tyttömäistä. Rakkaudella niitä reissuja muistelen.

Enemmän oli aikaa lapsille sedillä ja enoilla, tädit puuhasivat kotitöissä kun suvut olivat koolla.