Jotain kaunista

Mietin ja mietin
mitä kaunista meiltä kuvaisin,
ei tullut muuta mieleen
kuin Marski.
Mieskin on kaunis,
mutta mieleltään,
sellainen kaunosielu
kun sille päälle sattuu.
Sitä kauneutta on vaikea kuvata.

Vaan missä meidän kaunis ja komee on?!

Seurassamme,
mutta niin jo nukuttaa
ja ihmiset vaan polttaa valoja
ja huudattaa telkkaria.
Ainoa läheinen suojaisa ja varjoisa paikka
on tuolin alla. Tosin siellä on ahdasta,
juuri ja juuri sinne mahtuu kun oikein mönkii mattoa pitkin,
silleen matomaisesti,
kyllä te tiedätte.

Pahinta mitä ihmiset yöllä tekee,
on mennä niin hiljaa yläkertaan nukkumaan,
ettei koiruus ehdi mukaan,
unohtuu nukkumaan tuonne alle.
Voi sitä hoppua millä silloin sieltä pois tullaan,
tuolikin kolisee ja siirtyy paikaltaan,
on kiire pinkaista toisten tykö,
kipitellä portaat ylös.

Ooon oon mä täällä!

Onkos ähäkutti,
kun emäntä ei raaski istua tuohon päälle,
luulee että mä litistyn!
Kyllä sä voit siinä jalkatuolillakin istua!